Matkoilta jää aina muistoja, joille nauretaan useamman kerran jälkeenpäin. Nämä on minusta juuri niitä juttuja ja tapahtumia, joita ilman matka ei olisi kunnon matka. Mitään hirveän radikaalia ei meille ole tapahtunut mutta semmosia pieniä kommelluksia.
Auringonottoalustat
Tämä on ensimmäisiä matkakommelluksiani. Olin 17 -vuotias ja kuukauden matkalla Kreikassa. Viimeisinä matkapäivinämme olimme Ateenassa. Sieltä meidän oli tarkoitus lentää Tukholmaan ja sitten laivalla matkata takaisin koti Suomeen. Olimme matkan alussa ostaneet auringonottoalustat. Päätimme, että niitä emme ainakaan ota mukaamme Suomeen.
Käydessämme pankissa tuttuni sai idean. Nostaessa rahaa hän sanoi, että ”unohdetaan ” alustat tiskille. Niin teimme. Ulos päästyämme virkailija juoksi peräämme alustat käsissään. Voi ei emme päässeet niistä näin helpolla eroon.
No onneksi saimme ne jätettyä kadulle seuraavaan kadunkulmaan.
Mennään bussilla
Olimme Tanskassa koko viisihenkisen perheen voimin. Viimeiset kolme päivää vietimme Kööpenhaminassa hostelissa. Hostelin valinta perheelliselle ja viikonlopuksi oli vikavalinta. Silloin kuitenkin nuukana, en majoitukseen ei halunnut käyttää paljoa rahaa.
Vettä satoi kaatamalla, oli jo ilta, kun tulimme keskustasta paikallisella bussilla hostelille. Olimme mennessä painaneet mieleemme, missä jäämme pois. Oli pois jäännin aika. Sinne marssimme kaatosateessa kadulle ilman sateenvarjoja kesävaatteissa.
Pimeässä lähdemme talsimaan ”oikeaan suuntaan”. Yhtäkkiä huomaamme jotain olevan pielessä. Hostellia ei näy mailla halmeilla. Päädymme hyvin liikennöidylle kadulle, missä paljon kauppoja. On lauantai -ilta mutta onneksi yksi kaupoista on auki. Pistäydymme kyselemään, missä olemme ja minne pitäisi mennä. Kauppiaalla ei ole mitään tietoa. Eikä ole seuraavan kaupan pitäjälläkään. Alamme olla epätietoisia. Ehdotan taksin ottamista. Sataa yhä, on kylmä ja pimeä. Sammakoitakin hyppii tiellä, väistelemme niitä pimeässä. Lapset itkee, emmekö enää löydä perille? Koska tämä rämpiminen loppuu. Vihdoin löydämme henkilön, joka osaa opastaa meitä. No nyt osaamme kulkea oikeaa reittiä perille. Märkinä ja vettä valuvina saavumme hostelliin.
Vaatteiden kuivuminen vie monta päivää.
Osaammeko me keittää kahvia?
Muutama vuosi sitten olimme Kreetalla Plataniaksella. Huoneessamme oli pieni keittiö. Naapurihotellin mies seurasi meitä apartmentosamme kuin vahti. Eräänä iltana päätimme keittää kahvia. Kahvi tippui ja tippui. Keitin piti ihme ropinaa. Tunnin odotettuamme totesimme, että keitin on rikki. Jostain kumman syystä naapurihotellin mies ilmestyi paikalle. Kertoi meille, että emme osaa keittää kahvia….alkoi neuvomaan meitä keitossa. Minulta paloi käämi ja ilmoitin hänelle melko topakasti, että Suomalaiset osaavat kyllä keittää kahvia. Vihdoin mies tajusi häipyä. Menin respaan ja haukuin miehen. Virkailija kysyi, kuka oli meitä neuvonut. Kerroin. Hän alkoi nauramaan ja kertoi meille, että hänestä ei kannata välittää, koska ei ole henkilökuntaa, vaan naapurihotellista.
Nudistiranta Cran Canarialla
Vuonna 2009 olimme Cran Canarialla Playa de Inglesissä. Totta toki Maspalomas ja dyynit kiinnostivat meitä. Ehdotin, että otamme eväät ja ajamme taksilla Maspalomakseen ja sieltä kävelemme läpi dyynien Inglesiin ja jossain välissä matkaa pysähdymme piknikille sekä uimaan. Tyttäremme oli silloin jotain 14. Tuttavaparsikuntamme poika noin 10.
Lähdimme talsimaan pitkin kaunista dyyniä. Kuinka ollakkaan aikamme kuljettuamme huomaamme alastomia ihmisiä ympärille. Väkeä on liikkeellä vaikka kuinka paljon. Tyttäreni kulkee naama puhisten- Sanoo minulle, että äiti tämä on sinun keksintö. Melko nopsaa tahtiin kuljemme tuon viisi kilometria pysähtymättä. Tyär se mennä porskuttaa niin, että santa pöllyy. Eväät syömme vastarannalla heti nudistirannan loputtua. Jollekin alastomuus voi olla normaalia mutta murkkuikäisellemme se ei meidän seurassa ollut. Ja oltiinhan mekin koominen näky; me vaatteet päällä kuljemme alastomien joukossa. No ei se itsekään ollut kiva katsella jortikka pystyssä astelevia miehiä pelaamassa rantalenttistä….
Näistä huolimatta useat kävelevät tuota reittiä. Emme siis olleet ainoat.
Olemme jälkeenpäin nauraneet tilannetta todella paljon. Se kuinka tyttäremme puhisten kulki eteenpäin. Tuttavapariskunnan vaimon kanssa muistamme kuinka katselimme erään punaista takalistoa ja luulimme henkilöllä olleen punaiset uimahousut….apua henkilö olikin polttanut pehvansa totaalisesti.
Mansikkabreezer
Samalla Iglesin matkalla istahdimme erääseen rantaravintolaan. Päätimme ottaa yhdet juomat. Breezer oli silloin melko uutta juomaa. Teimme tilauksen. Olin huomannut, että kyseistä juomaa saa punaisenakin. Automaattisesti ajattelin, että kyseessä on mansikkabreezer, eikä vesimeloni, mitä tuo punainen juoma oikeasti oli.
Kyseisestä juomasta näkyi mainos pakastimen takana olevalla seinällä. Näytin sinne suuntaan kun tein tilauksen; one strawberry breezer, please. Tarjaoilija katsoo ja kysyy one strawberry? ja näyttää pakastimen suuntaan. Sanon yes yes. Kuluu tovin ja tarjoilija tuo juomat pöytään….paitsi minulle, minä saan jäätelöannoksen, missä on yksi masnikka. Ihmeissäni katselen annosta. Hiukan olen jälkeenpäin saanut kuulla kommenttia kielitaidoistani!
Illanviettoa Teneriffalla
Olemme taas isommalla poppoolla reissussa Teneriffalla. Illalla päätämme mennä paikalliseen baariin. Syödessä olimme jo tuhonneet pullon viiniä ja tunnelma alkoi olla katossa. Katukaupustelijat kiertävät pöydissä kaupaten kaikenlaisia hupijuttuja. Miehet innsotuvat kovaan ääneen tekemään bisnestä. Muut baarissa olevat jo huomaavat hauskan pitomme. Naapuripöytään tulee väkeä. He yhtyvät iloomme ja alamme heittämään huulta heidän kanssa. Joku henkilöistä kysyy, mistä maasta olemme. Pokkana sanon, että olemme norjalaisia….kuinka ollakkaan kysyjät ovat itse norjalaisia. Hiukan häpeillen kerron, että sori olemme naapurimaasta Suomesta…
Rantarolex huijaus
Olimme taas Kanarialla. Olemme ravintolassa, missäs muualla? Paikkaa kiersi kuin kissa kuumaa puuroa tumma rantaroleksin myyjä. Mieheni oli ennen ravintolaan menoa ostanut vyön, joka vieressämme tuolilla.
Mieheni lähtee käymään vessaan. Päätämme piilottaa vyön ja sitten pokkana olemme ihan tietämättömiä, kun hän huomaa vyön kadonneen. Vihjaamme, että josko kauppias vei hänen vyönsä. Hetken ajan mieheni on nousemassa ylös ja sanoo menevänsä kysymään asiaa. Äkkiä otamme vyön esiin välttääksemme konfliktin.
Pirtua pirtua
Tästä on jo aikaa. Olimme mieheni kanssa ensimmäisellä yhteisellä matkalla Kyproksella. Kyproksella myydään paljon ihan tuota 100 prosenttista alkoholia. Sitä ei kai saa tuoda suomeen? No me ahneuksissamme ostimme pullon. Suomen lentokenttäbussissa ennen tullia omatunto alkaa soimaan. Päätämme jättää pullon bussiin ja kätkemme sen penkkien väliin.
Sakot Norjassa
Olimme kesälomamatkalla Norjassa. Tromssassa haluan käydä keskustassa liikekeskuksessa. Etsimme parkkipaikkaa. Melko harvassa on vapaat paikat. Pysäköimme ihan oikealle p-paikalle. Paikassa on lippuluukku mutta myyjää kopissa parkkilipuille ei näy missään. Käymme kiertelemässä kaupnkia. Palaamme ja autossa on sakkolappu. Heitän lapun roskiin. Kuinka ollakaan ollessamme kotona jo joitakin viikkoja tulee postissa perintätoimiston kirje, missä on kyseinen sakko. Pakko se on maksaa. Ei Norjassa voi näemmä välttyä sakoilta.
MIKÄ ONKAAN SINUN PAHIN KOMMELLUKSESI MATKALLA?
Matkalla lähelle tai kauas 
Kyllä sitä sattuu ja tapahtuu matkoilla. Itsekin pitäisi miettiä matkojen pahimmat mokat tässä joku päivä. Me muuten omassa lapsuudessani tehtiin tuo dyynien nudistirannalle tietämättöminä talsiminen. Oli siinä pikku-Teijalla ihmettelemistä, miksei kenelläkään ole vaatteita päällä. Se oli vielä ihan ensimmäisiä etelänlomia, mitä perheeni koskaan teki. Kulttuurishokkia kerrakseen 😀
TykkääTykkää
kiitti kommentista. Tuo dyyni on varmasti yllättänyt monet.
TykkääTykkää
Kaikenlaista reissuilla sattuu, mutta ehkä koomisin oli se, kun laitoin vahingossa Uudessa-Seelannissa vuokra-auton ovet lukkoon ja avaimet jäivät penkille auton sisälle. Viikonloppuna vuokrafirmasta ei kukaan vastannut puhelimeen, joten sieltä ei herunut apuja. Lopulta avaimet saatiin kuitenkin ihan megalomaanisella tuurilla ongittua uistimen avulla takaikkunan pienen raon kautta ulos. Onkijana toimi tanskalainen kanssareissaaja, joka oli meille täysin tuntematon. Hän ei nähnyt onkea ohjaillessaan etupenkille ollenkaan, joten me ohjasimme häntä sanallisesti. Todennäköisyydet onnistumiselle olivat aikalailla pyöreä nolla, mutta niin vain kävi mieletön mäihä. En unohda tätä kommellusta ikinä.
TykkääTykkää
Kiitti kommentista! Onpa ollut uskomaton juttu. Onneksi saitte avaimet. Olisi ollut ikävä seisottaa avaimia yli viikonlopun, varsinkin vuokrasellaista.
TykkääTykkää
Varmasti onkin kannattavaa jahdata väärinpysäköijää ympäri Eurooppaa. Sinulla on jokin huono karma tuon Norjan kanssa, kun siihen toistuvasti on liittynyt mokia.
Minä olen mokaillut niin paljon, että on varaa valita, mutta kun nyt Norja, niin kerron siitä. Kerrankin olin liikkeellä autolla ja jostain syystä bensakorkki oli kateissa. Oliko se jäänyt huoltsikalle vai olinko sattunut yllättämään yöllä autolta bensavarkaat, se ei koskaan selvinnyt. Mutta joka tapauksessa, kun Narvikista mentiin Ruotsin puolelle, bensa väheni tankissa suorastaan silmissä. Ruotsin puolella köröteltiin pitkiä matkoja vapaalla. Lähimmällä huoltsikalla sitten tankkauksen lisäksi jesaroin tankin kiinni.
TykkääTykkää
Tuo bensakorkin häviäiminen on se yksi ikävistä. Onneksi mulla on nyt autossa sellainen, ettei sitä saa irti, vaan jää tankatessa roikkumaan. Tuo sakko oli kyllä aika harmi juttu. Jos Venäjällä saa sakon, ei ne tule perässä Suomeen. Ai nyt muistan sieltä muutaman kommelluksen….ylitettiin tie ja suojatie oli vähän matkan päässä. Miliisi puhalsi pilliin ja uhkasi sakoilla. Me pyöriteltiin silmiä ja sanottiin no money. Ei uskonut. Joku vissiin maksoi sen kadun yli menemisemme.
TykkääTykkää
Heheheh, mä olen joskus nuorena törmännyt Inglesissä samaan. Oli aika yllätys, kun yhtäkkiä dyynin takaa tuleekin porukkaa täysin nakkena. 🙂
Me ollaan kans onnistuttu rämpimään ulkomailla jos jonkunlaisessa suossa, joten pitäisikin ihan muistella mitä kaikkea onkaan tullut mokailtua…
TykkääTykkää
Aikamoisia kommelluksia. Eikös ne aurinkoalustat ois voinu vaan pistää roskiin?
Mä en kyllä just nyt muista omalta kohdaltani ainuttakaan, joka olisi aiheuttanut olan kohautusta suurempaa reaktiota. Ehkä aika kultaa muistot tai jotain.
TykkääTykkää
Moi, no olisi voinut laittaa roskiin. Enpä muista mikä kuningasidea tuo oikein oli….Yhdessä kun ollaan muistuu aina jotkut hassut illanistujaiset mieleen kuin tuo Teneriffan juttu. Meinasin laittaa kuvaa, missä olisi näkynyt meidän porukan miespuolisen koomiset asusteetkin mutta jätän nyt pois. Ja onhan niitä muitakin sattumia ollut matkanvarrella. Tässä nyt muutama.
TykkääTykkää
Noihin nudistirantoihin olemme törmänneet useasti. Ei siinä mitään, jos tieteää, että se on sellainen, mutta jos tosiaan ihan sattumalta tupsahtaa sellaiselle, niin hetki menee ihmetellessä. Paras lienee, kun meillä oli hotellihuone nudistialueelta. Se oli jo vähän villiä…
TykkääTykkää
Juu ja kai se eka kerralla shokki iskeekin. Olemme toistekin kävelleet tuon taipaleen. Ehkä se oli meidän jälkipolvi, jolla isoin kiire oli ja hänenkin kiire kuulemma johtui pitkästä matkasta🙄
TykkääTykkää
Hauskoja tarinoita, joskin sen verran täytyy olla legendaa, että jortikka pystyssä kukaan ei pysty lentopalloa pelaamaan 😀
Itselle pahin moka ehkä on sattunut viime vuonna, kun kännykän akusta loppui virta ja ehdin tosi nopeasti tien päällä varaamaan hotellihuoneen Rochefortista. Keskiyöllä paikalle saavuttua ei tahtonut löytyä hotellia (varsinkin kun oli se kännynavigaattori ilman virtaa). No sain lopulta pojan puhelimella (josta yllättäen oli pelattu akku n. loppuun) tarkistettua varauksen ja majoitus olikin kyllä Rochefortista, mutta 600 km päässä Ranskassa. Ja me kun oltiin Belgiassa…
TykkääTykkää
Voi ei tuossa on o varmaan tullut tuskahiki….
TykkääTykkää
Hauska kooste kommelluksista 😀 Kommelluksia tosiaan sattuu ja tapahtuu kaikille ja onneksi aika kultaa usein muistot 😉
TykkääTykkää
Kiitti! Niinpä, niitä sattuu ja pienet eletyt riidatkin reissulla unohtuu melko pian….
TykkääTykkää
Nämä on hauskoja! Omilla reissuilla on myös sattunut kaikenlaista ja olen niistä pari postausta kirjoittanutkin. Jälkeenpäin kommelluksille voi nauraa, mutta sillä hetkellä ei hymy irtoa.
TykkääTykkää
Kiitti! Totta sillä hetkellä voi olla totiset paikat, kuten Kreetalla kun tultiin neuvomaan minne purut laitetaan😄
TykkääTykkää
Ihan nopeasti eivät varmasti kaikki jutut vuosikymmenien varrelta palaudu mieleen, mutta jotain kuitenkin, kuten vaikka muutaman drinkkisekoitustikun, kivamman näköisen, varastoiminen laukkuun – sitten lähtiessä baarimikko juoksi perään ja toi meille vielä pari lisää, että saatte tusinan täyteen tai jotain! Vähän noloa, vaikka eipä kai niillä oikeasti isompaa taloudellista arvoa ollut, mutta oli kaveri syystä tai toisesta pannut jutun merkille.
Kahvin keiton osalta edellisellä USA:n vierailuilla etenkin pienemmissä hotelleissa oli automaatit ”itsekäytössä” ja kivasti niissä useimmiten kysyttiin, että osaatteko tällaista käyttää – eivät olleet kyllä suomalaisille ainakaan ihan tuttuja vehkeitä!
TykkääTykkää
Kyllä niitä sattuu ja tosiaan kaikkea ei edes muista!
TykkääTykkää
totaalisen suuntavaistottomana olen aina reissuillani hukassa. Kovin pahoilta mokilta olen välttynyt, joskin Israelissa olen onnistunut hankkimaan sellaisen auringonpolttaman, että päänahkakin kuoriutui. Ja nestehukan joka vie voiton pahimmista darroistakin… 🙂
TykkääTykkää
Kiitti kommentista! Minulle navigaattori kävellen käytettynä on mysteeri menen jostain syystä aina väärään suuntaan. Hurjia kokemuksia sinulla. Auringon polttama iho on todella hirveää. Ja ihan varmaan tuolla miehellä on pehva ollut hiukan kipeä illalla.
TykkääTykkää