Maaliskuinen Tallinna -lupaus keväästä?

Voiko tämä olla totta? Meidän 2017 reissuvuosi suunnitelmineen näin alkuvuodesta näyttää hyvältä. Alkukevät on kulunut reissusuunnitelmien tekemisessä. Matkasuunnitelmia yllättävästi on jo kertynyt niin tälle vuodelle mutta myös alustavia suunnitelmia vuodelle 2018 on tehtynä. Aika sitten näyttää toteutuuko ne.  Ihan ekstempore päätimme myös joku aika sitten varata matkan Tallinnaan.

Olin jo kauan (tai siis vajaan vuoden. Eihän se hotelli kauaa ole aukikaan ollut) haaveillut pääseväni majailemaan Tallinnan uuteen Hiltoniin. Ja nyt tuli aika lähteä Tallinnaan. Varasimme deluxe huoneen näköalalla ja aamiaisella. Juttua hotellista enemmän tästä linkistä.

Hiukan juhlan aihetta matkallamme oli, sillä olemme olleet kihloissa 30 vuotta maaliskuun lopulla. Voimme siis juhlistaa sitäkin merkkipaalua jo hiukan etukäteen.

Mitä muuta sitten Tallinnassa teimme?

Tallinnan keskustori

Lähdimme hotellilta kohti Kiek in de Köökiä. Tuo muuten äännetään viroksi aika hassusti…Kun lausun sen suomalaisittain, ei virolainen ymmärrä mitään sanomastamme. Pitää näyttää kartalta. Ennen Köökkiä päätämme pistäytyä Tallinnan keskustorilla, joka on aivan hotellin läheisyydessä. Myynnissä torilla on vaatteita ja paikallisia ruokatutteita, lihaa, kalaa, vihanneksia, juustoa, leipää yms. Kiertelemme aikamme. Harmi emme voi tässä vaiheessa ostaa vielä mitää, ei edes myynnissä olevaa riistamakkaraa. Tori muistuttaa hieman mustanmäen toria. Paitsi täällä on enemmän myynnissä ruokaa. Mustanmäentorilla onkin nykyään Prisma, kertoo taksikuskimme.

Yllättävän halvat hinnat tuotteessa kuin tuotteessa näyttää olevan. Enpä ihmettele enää, miksi helsinkiläiset käyvät Tallinnassa myös ruokaostoksilla.

Kiek in de kökin läheisyydessä, mistä pääsee myös Bastionin tunnelikierrkselle, on  vapaudenaukio ja Jaanin kirkko. Kun tuon aukion löytää, ei voi välttyä tornin näkemiseltäkään. Se on aukiolla seistessä katse ristiin päin ristin takana oikealla.

Jaanin kirkko

Bastionin tunnelikierros

Emme olleet vielä käyneet Kiek in de Kökissä, emmekä Bastionin tunnelikierroksella. Emme ole muutenkaan noilla kulmilla juurikaan käyneet varmaan kymmeneen vuoteen. Taas huomaa, kuinka sitä tiettyä samaa reittiä oikeastaan Tallinnassa tulee kuljettua. Siksi nyt valitsemmekin tunnelit ja Kiek in de Kökin.

Olin jostain lukenut, että tunnelikierrokselle kannattaa varata aika. Varsinkin, jos haluaa suomenkieliselle kierrokselle. Sitä ilmeisesti kuitenkin on pyydettävä erikseen. Niin sitten laitoin muutama viikko ennen tiedustelun asiasta ja meille tuli vastaus, meille on varattu aika klo 12 kierrokselle. Museosta ja tunneleista voi lukea lisää mm täältä.

Me päätämme ostaa liput niin tunnelikierrokselle kuin Kiek in de Kökin torniin. Ja sen voin sanoa, että yhteislipun ostaminen kannatti.

Lippuja ostettaessa meille kerrotaan, että puoli tuntia ennen omaa kierrostamme lähtee suomenkielinen kierros. Päädymme vaihtamaan aikamme tuohon kierrokseen.

Kierros alkaa lyhyellä piirretyllä, missä kerrotaan, kuinka Tallinna on saanut alkunsa.

Tunneleihin on tehty hyvin mielenkiintoinen opaskierros, jossa kuljetaan ajassa taaksepäin ja kerrotaan tunneleiden sekä Tallinnan kaupungin eri vaiheista vuosisatojen saatossa. Matka alkaa keskiajalta, Ruotsin ja Tanskan vallan aikaisista tunnelirakentamisajasta ja kulkee läpi Toisen Maailmansodan sekä Neuvostoajan päätyen 1990-luvun alkuvuosiin. Tunneleihin liittyy niin paljon kiinnostavia tarinoita ja legendoja. Opas kertoo meille värikkäitä tarinoita piispasta, joka on ollut vangittuna, kodittomien asumisesta tunneleissa, punkkareiden pakopaikasta. Hän kehuu, että tunnelin yhdessä osassa asustelee eurooppalaisia harvinaisia hämähäkkejäkin, joita yritetään nykyään suojella. Tunneli kiertää ympäri vanhankaupungin mutta kaikkia sen osia ei ole raivattu. Nyt uutena tähän tunneliin on saatu entisöityä veden vallassa ollut osa. Siellä on jopa lähde ja tippukiviä. Jälkeenpäin huomasimme, että lähde jäi näkemättä. Tippukiviä kyllä ihastelemme. Kierros maan alla kestää 45 minuuttia ja päädymme vapaudenaukiolle.

Muuten melkoista on olo ollut Neuvostovallan aikaan. Jos et osallistunut koulussa aseen kokoamis- ja ilmantorjuntaharjoituksiin, sinut poistettiin koulusta. Muutoinkin tunnellissa on majaillut aikojen saatossa esimerkiksi punkkarit.

Kiek in de Kök (keittiö?)

Tornissa on kerroksia kuusi. Välillä ylös mennään normaaleja uusia puisia portaita pitkin ja ylempiin kerroksiin on kavuttava kapeita jyrkkiä kivisiä portaita pitkin. Torni on rakennettu 1400-luvulla. Joka kerroksessa on esillä Tallinnan liittyvää historiaa. Kiek in de Kökin eri kerroksista löytyy mm. maalauksia, asekokoelmia, keskiaikaisia kidutusvälineitä, vanhankaupungin pienoismalleja sekä keskiaikaisia tykkejä.

Esitteen mukaan ylimmässä kerroksessa on kahvila. Harmiksemme se on suljettu kyseisenä päivänä. Kahvi olisi kiipeämisen jälkeen kyllä maistunut. No onneksi ikkunoista avautuvat maisemat saavat kahvihampaan kolotuksen ja harmituksen suljetusta kahvilasta häipymään.

Muuten tornin nimi ”keittiö” on kuulemma tullut siitä, että täältä sotilaat pääsivät katselemaan kaupunkilaisten keittiöihin….

Itse torni

Nämä näköalat tornissa palkitsee kiipeämisen. Näitä voisi jäädä katsomaan päiväksi

Tanskan kuninkaan puutarha

Kiek in de Kökin lähellä on torni nimeltään Neitsitorni. Sen edustalla sijaitsee Tanskan kuninkaan puutarha. Puutarha tarjoaa hienot näkymät vanhaan kaupunkiin. Me emme sinne jääneet juurikaan ihmettelemään, koska pikkuhiljaa alkoi jano ja nälkä vaivaamaan. Neitsitornin ravintolassa sattui olemaan yksityistilausuus, joten lähdimme kävelemään muualle.

Tanskan linnapuistossa on kasvottomia munkkipatsaita

Aleksanteri Nevski katetdraali

Minulla oli haaveena päästä vierailemaan tuossa kauniissa katetdraalissa. Se jäi kuitenkin seuraavaan kertaan.

Upea ilmestys tuo kirkko

Illallinen Olde Hansassa

Me halusimme kokea lisää keskiaikatunnelmaa. Olimme varanneet pöydän Olde Hansasta, tuosta pahamaineisesta turistipaikasta. Eipä tuo haitannu, siis turistirysän maine. Keskiaikamusiikin tahdittamana söimme maittavan keskiaijaisen syömingin riistamenuun pimeässä. Ehkä turhankin pimeässä.

Ruoka oli hyvää; riistakäristystä, jänistä, villisikaa jne. Pienistä kulhoista ammensimme pikkupurtavaa. Ja hiukkasen yrttisnapsia päälle. Ja lopuksi vatsamme olikin aivan piukassa. Lisääkin olisi tuotu, jos olisimme halunneet. Ei kiitos tällä kertaa. Menu lista löytyy täältä.

Vatsat täynnä oli mukava palata hotellille koisimaan. Varsin leppoisa reissu, ei voi muuta sanoa.

Mikä on sinun lempipaikkasi Tallinnassa?

Lisää Tallinnasta voit lukea mm. Päivä Tallinnassa ja Teletornissa jutusta.