Päiväretkellä Bracin saarella

Muutama vuosi sitten olimme kesäkuun alussa viikon matkalla Kroatiassa. Majoituimme Splitiin. Sieltä käsin teimme päiväretkiä eri kohteisiin.
Tämä kertomus on siis jatkoa kertomukselle Split -kuinka Kroatia pääsi yllättämään.

brac4.jpg

Kuva rantabulevardilta mennessä Zlatini Ratin rannalle

Keväinen vielä epävakaa sää yllätti. Muutamana ensimmäisenä päivänä oli satanut ja oli melkoisen viileää. Mutta sitten ilmat alkoivat paranemaan ja lämpenivät loppu lomaa kohden.
Tämä matka olikin ensimmäinen, jolloin tuli huomattua, kuinka paljon sää vaikuttaa matkafiilikseen. Olin jopa ensimmäisenä päivänä valmis palaamaan kotiin. Sen verran palelin. Vaatetus, jonka matkaan olin ottanut mukaan, oli melkoisen kevyt ja kesäinen. Päällä oli yhtä aikaa kaikki mukana olevat pitkähihaiset. No onneksi tästä huolimatta, emme kotiin sentään lähteneet.

WP_000040.jpg

Bracin saaresta olin ennen matkaa lukenut tarinoita lehdistä. Erityisesti Bracin saari sai kehuja sen rannasta Zlatini Ratista. Sitä kehuttiin Kroatian ja jopa koko Euroopan yhdeksi hienoimmista rannoista. Bracin saari on ns jetsettienkin kesänviettopaikka.
Kesäkuun alku oli vielä turistien osalta melkoisen hiljainen. Splitissä niitä oli mutta ei niin rannoilla aurinkoa ottamassa. Ja ei varsinkaan epävarman sään vallitessa.

Splitin satama oli melko lähellä huoneistoamme. Edellisenä päivänä kävimme paikan päällä hakemassa aikataulut eri saariin. Jardoline on sen laivayhtiön nimi, joka kuljettaa asiakkaita saaresta saareen. Aikataulut löytyvät netistä.

Matkalla Braciin
Varhain aamulla olimme satamassa ja liput ostettuamme satamakonttorista pääsimme laivaan. Matka kesti muutaman tunnin. Oli mukavaa istua kannella nauttia auringosta ja katsella maisemia sekä kimmeltävää merta.

IMG_0823 - Copy.JPG

Bracissa
Vihdoin pääsimme satamaan. Ruuhka ulos laivasta lähtevistä ihmisistä oli melkoinen. Koska laiva oli tullut saaren toiseen päähän Supetariin, pohdimme, millä päästä toiselle puolta saarta ja erityisesti Zlatini ratin rantaan. Katselimme takseja. Muutama muukin satamaan tullut vierailija oli kyselemässä kyytiä takseilta. Yhden toisen pariskunnan kanssa päädyimmekin kimppakyytiin ja sovimme, että taksi hakee meidät samasta paikasta kuin jättää hiukan ennen kuin alus lähtee takaisin.
Hei tämähän on helppoa kuin heinänteko….lähdimme matkaan.
Maisemat matkalla olivat aivan uskomattomia. Jee tämä oli sitä lomaa.

Lähellä Zlatinia taksi pysäytti meidät sopivaan paikkaan ja neuvoi, kuinka pääsemme rannalle. Rannalle pääsi helposti rantaa myötäilevää kävelykatua pitkin.

brac3.jpg

Karttakuva rannasta

Rannalla
Turkoosi meri ja sininen taivas oli seuranamme kun kävelimme rannalle. Vaikka elämässä on jo tullut erilaisia uskomattomia maisemia ja aina kuvittelee nähneensä jo kaiken, niin tulee uusia maisemia, joita ei voi vastustaa ja nekin jää sielujen sopukoihin muistiin kaikkein kauneimpina paikkoina. Tämä on siis se elämän tarkoitus, nauttia elämästä ja nauttia voi vain saamalla kokea näitä hetkiä, ikimuistoisia hetkiä.
Ranta oli kaunis omalla tavalla ja nyt vielä alkukesästä onneksemme hiljainen. Ensin istahdimme rannan baariin juomaan. Rantabaarin tyyli muistutti Thaimaan rantabaareja. Oli divaania ja erilaisia lepotuoleja, missä nauttia juomia. Rannalla oli erikseen vuokrattavia rantatuoleja.
Rantatossummekin oli tarpeen, sillä ranta muodostui pyöreistä pikkukivistä. Paljain varpain olisi kävely ollut epämiellyttävää ja varsinkin merestä ylösnousu pehmeässä pikkukivimössössä.

Paluumatka
Paratiisiimme alkoi kerääntyä pilviä. Huomasimme myös, että kello alkoi lähestyä sovittua hakuaikaa. Lähdimme kävelemään tapaamispaikkaamme. Aikamme odoteltuamme taksi jo saapuikin mutta yllätykseksemme toinen pariskunta ei saapunutkaan paikalle. Kovin neuvottelimme hinnasta mutta totesimme sen melkoisen kalliiksi kahdelle. Siinä on nyt muutoinkin enemmän hintaa kuin aamulla. Päädyimme siis kävelemään lähistöllä olevaan BOL in kylään.
Kuinka ollakaan kävellessämme alkoi sataa kaatamalla ja muutama salamakin taisi välähtää. Ripeästi talsimme kylälle kaatosateessa. Emme uskalla jäädä pitämään sadetta, koska emme tiedä milloin niitä linja-autoja kulkee ja kuinka pitkä matka linja-autoasemalle on. Sinne päästyämme alkoi sadekuurokin loppua. Linja-autoasema löytyi helposti. Huomasimme, että meillä on tunti aikaa odottaa autoa. Kävelimme kylän katuja ja päädyimme erääseen rantakuppilaan odottamaan.

brac (1).jpg

Odotuksemme jälkeen bussi tuli ja pääsimme jatkamaan matkaan satamaan.
Eli siis bussit saarella kulkevat ja ainakin tuolloin niitä Supetarin ja Bolin välillä kulki noin tunnin välein. Supetarissa bussi pysähtyi lähelle keskustaa ja lauttaa.
Ennen aluksen lähtöä ehdimme vielä tutustua Supetarin rantabulevardiin. Tänne voisi joskus tulla uudelleenkin, ei siis hullumpi paikka!

brac2 (1)

Bol

IMG_0850
Väsyneenä mutta onnellisena pääsimme kuin pääsimmekin Splitiin. Seuraava päivä olikin sitten Splitin rantapäivä. Hvar sai siis odottaa päivän.
Kyllä lomalaisen elämä on rankkaa 😀

Alla kuvia Supetarista.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s