Neuvostoajan matkat ja vähän Venäjänkin

Tarinaa siitä, kuinka selvisimme Neukkumatkoista joutumatta Siperiaan ja meidät päästettiin vielä Venäjällekin sekä kotimatkalle Suomeen.

Neuvostoliitto tuo kommunistinen iso naapurimme, jota kaikki suomalaiset rakastavat ja vihaavat. Tietysti johtuen historiasta. Pakkohan sinne kerran elämässä oli päästävä katsomaan kuinka kommunistinen suunnitelmatalous teki elämästä mitä parhaan (ei kurjuuttua kummempaa :)).

muokattu.jpg

Aikanan  atkoja Neuvostoliittoon tehtiin toki, koska jo hintataso oli halvempi kuin meillä.  Ja kyllä se kommunistinen suunnitelmatalous kiinnosti. Mutta aika tarkkaa oli oleminen siellä. Ohessa muutamia muistikuvia matkoiltamme:

Ensimmäinen matka Neuvostoliiton Leningradiin

Ensimmäisen matkan tein eräänä pääsiäisenä äitini kanssa. Olisikos ollut vuonna -86?

Bussilla lähdettiin etelä-Suomesta. Matkanteko kesti ja kesti. Aikaa kului välillä erityisesti lisäksi tullissa, koska siellä oli aina ruuhkaa. Tullivirallisuudet olivat melkoiset: tuntui, että aina syynättiin melko tarkaan. Joskus kuulemma jopa bussi saatettiin hajottaa alkutekijöihin ihan vaan tullipihalle. Ja voi sitten niitä raukkoja, jotka vietiin erilliseen huoneeseen tarkempaan syyniin. No sitä tapahtuu nykyäänkin toisinaan.  Ennen tulliin tuloa piti vielä täyttää jos mitä kaavakkeita ja kertoa paljonko rahaa ja muuta arvotavaraa oli mukana. Takaisin tullessa rahojen piti olla balanssissa ostosten kanssa.

Sääntönä Nuvostoliittoon matkatessa oli, että myytävää oli oltava mukana: huulipunia, sukkahousuja ja hienoja vaatteita, kuvalehtiä jne. Niitä myydessä trokareille sai rahaa, joilla eli paikanpäällä herroiksi. Näin mekin teimme, mukana oli meikkejä ja sukkahousuja, joita sitten myimme. Rahaa saatuamme iltaa lähdettiin istumaan johonkin kuppilaan.

108_0803.JPG

Ravintolassa istuimme ja nautimme ateriastamme. Tuli maksun aika. MITÄ….tarjoilija tuli pöytään annoimme rahaa. Olimme ihmeissämme, kun hän katseli seteliä ja lähti kiireenvilkkaa jonnekin pois. Mihin hän nyt lähti ja vei rahamme? Hetken päästä tarjoilija tuli takaisin ja alkoi raaputtamaan rahaa. Mitä 50 ruplan setelin 50 rupla merkki lähti pois ja alta paljastui 3 ruplaa. Paniikki iski. Toki meillä oli markkoja mutta ei enempää ruplia. Eivät tietysti huolineet markkoja. Aikamme selvittelimme ja pohdimme mitä tehdä. Onneksemme paikalla sattui olemaan toisia suomalaisia. Saimme vaihdettua rahaa heidän kanssa ja maksettua laskun. Todellinen huijaus, täytyy sanoa. Sukkahousut ja huulipunat menivät nyt turhan halvalla.

107_0793
Nevan äärellä

Tuohon aikaan varietee oli yksi suositummista illanviettotavoista. Pöydät notkuivat venäläisiä ruokia kaviaarista, vasikankieliin ja muihin herkkuihin. Puhumattakaan shampanjasta ja vodkasta, jota virtasi pöytään. Mukavaa oli siinä samassa katsoa hienoja venäläisiä esityksiä.

Kotimatkalla edessä oli tullit ja jännitys, pääseekö suoraan lävitse vai kuinka käy. Varsinkin, jos tuli ostettua tuliaisia ei sallituista kaupoista. Eli ostaa sai vain berjoskajasta. Ostoksessa piti olla kyseisen kaupan sinetti. Nämä myymälät oli tarkoitettu turisteille. Suomessa kun viina oli kallista, piti se yksikin pullo yrittää ”salakuljettaa” tullista.  Oma tullikokemukseni tällä kertaa oli seuraavanlainen: olimme Suomen tullin käytävällä ja menossa ohitse tullirajan. Huokaisin syvään. Se riitti samantein meidät marssitettiin takaisin tarkistettavaksi. Tulliin menijöitä varoitettiin, olkaa hiljaa, älkää hiiskuko, koska silloin joudutte heti tarkempaan syyniin. Ja se oli näemmä totta!

Ihmettelen kyllä, että oliko se viina todellakin niin kallista, että sitä piti ei turisteille tarkoitetusta myymälästä ostaa ja sitten salakuljettaa vaikka tuoremehupurkissa! Ilmeisesti.

Pietari silloin Leningrad on kaunis kaupunki. Siellä on paljon nähtävää. Muistan kuinka kiersin päivän Ermitaasissa. Yksi päivä riitti ainoastaan pintaraapaisuun. Olin silloin lukiossa ja kaikki ne hienot taideaarteet kiinnostivat suunnattomasti.

img160 (1).jpg
Ermitaasi on upea rakennus
Toinen reissu Neukkulaan

Toisen reissun Leningradiin tein ystävän kanssa. Pysähdymme mennessä Viipuriin. Viipurin kommelluksella alkoi se matka. Tulemme siellä ulos kaupasta ja ylitämme kadun päästäksemme bussille. Suojatie on hieman kauempana. Emme jaksa kävellä sinne, vaan ylitämme tien. Mistä se miliisi oikein paikalle löytyykin juuri samaan aikaan. Miliisi alkaa kirjoittamaan meille sakkolappua. se pitää hänen mukaansa maksaa heti. Me emme suostu, jäämme kinastelemaan, miliisiä hymyilyttää. Opas tulee paikalle ja vihjaa, että maksakaa toki, ettette joudu vaikeuksiin. Mitä tästä opimme? Ylitä tie suojatietä pitkin.

Tällä samalla matkalla minulle käy huonsti. Meitä istuu iso porukka huoneessamme hotellilla. Teemme taas kauppaa paikallisen kanssa sukkahousuista, vaatteista ja huulipunista. Istun oman lompakkoni päällä. Ylläni on lila hopeakirjailtu villapaita.  Kaupantekijä tulee viereeni ja haluaa ostaa villapaidan. Hän ihailee sitä kovin mutta en suostu myymään. Kauppjen teon jälkeen hänen jo ollessa poissa huomaan, että kukkaroni on kadonnut. Se siitä. onneksi olin sentään aiemmin ottanut kukkarosta pois kaikki pankkikortit. Ainoastaan ruplat ja matkarahani ovat kukkarossa. Joudun lainaamaan rahaa loppuajaksi kavereilta. Totta toki ilmoitamme varkaudesta. Kerrosiivoja ei tietenkään ole nähnyt ketään ulkopuolista hotellissa, ei myöskään miliisi eikä muu henkilökunta. Ovelaa, ovatko mukana juonessa? No työpaikkahan siinä menisi.

PICT1460.JPG
Tästä ei kaikki tykkää. Eläinrääkkäystä!
Minireissumme pikkubussilla Venäjän vallan aikaan Viipurissa

Sitten hieman Venäjä kokemuksia. Neuvostoliiton hajomisen jälkeen meni vuosia ennenkuin päätimme sinne matkustaa. Kasaan saimme mukavan porukan, jonka kanssa teimme pikubussilla pari viikonloppureissua Viipuriin ja Pietariin.

Viipurissa ihmeteltävää riittää hyvin viikonlopuksi. Kohteita ovat mm Monrepoon puisto, Viipurin linna ja torin ympäristö pyöreine torneineen.

Hotelli (en muista nimeä) oli melko uusi mutta yllätys yllätys kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää; suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä ja aamiainen syötiin ulkona teltassa. Onneksi ei ihan pakkaskeli enää ollut. Aamiainen itsessään oli ok, mikäli muistan. Näihin aikoihin varoiteltiin yksinäisiä Viipuriin matkustavia. Älä kännää liikaa, sillä silloin sinut varmasti ryöstetään ja viedään kaikki kenkiä myöden. No meitä oli iso porukka, saimme olla rauhassa.

Tori ja piraattituotekauppa oli in. Siellä tietysti vietimme aikaamme ostosten parissa. Ostettavaa oli paljon vaatetta, videokasetteja, cd kasetteja, koruja, kristallia jne. Joskus kasetit toimivat joskus ei. Muutoinkin piti olla tarkkana, että tuotteet olivat ehjiä. Myynnissä saattoi olla vaikka adidas verkkarit, joissa kuvio oli ommeltu nurjalle puolelle. Maksaessa piti olla tarkkana, jotta sai vaihtorahat oikein takaisin.

Paljon oli siis huijareita ja varkaita. Siitä tori oli kuuluisa. Me saimme osamme tästä mielettömyydestä, kun pikkubussilla kurvasimme parkkipaikalle. Heti lauma paikallisia kauppiaita tai mitä lie tuli autoamme kohti. He ympäröivät automme. Tilanne näytti melkoiselta. Emme uskaltaneet mennä ulos. Ulos meneminen, kun olisi tietänyt varmaa ryöstöä. Me istuimme siis autossa sisällä ja miehet seisoivat auton vieressä ulkona. Aikaa kului ja kului. Olimme jo lähdössä pois, kun porukka kaikkosi.  Täytyy sanoa, että siinä tilanteessa kyllä hieman pelotti. Torille uskalsimme vihdoin ja viimein maltillisen odottamisen jälkeen. Muistaakseni näistä Viipurin toriongelmista kirjoiteltiin paljon lehdissä ja Venäläiset viranomaiset lupasivat, että tilanne saadaan hallintaan. Olisiko ollut niin, että parkkipaikalle nämä ylimääräiset henkilöt saivat tulla mutta ei torille. Siellä sai kävellä rauhassa.

Muutama vuosi sitten kesällä risteilimme kanaaleita pitkin Lappeenrannasta Viipuriin. Ei ollut enää torimyyntiä, tori oli tyhjä, oli vain kauppahalli. Kaupunki oli muutenkin hiljainen. Oli lämmin kesäpäivä. Kaikki taisi ollla rannoilla.

108_0884
Viipurin linna
Pikkubussilla Pietariin

Seuraavana kesänä innostuimme lähtemään samalla bussilla ja melkein samalla kokoonpanolla Itämeren rantatietä pitkin Pietariin. Kuvia ei matkalta juurikaan ole. Tai ei julkaisukelpoisia 🙂

PICT1494.JPG
Menopelimme

Matkalla pysähdyimme jmuutamassa paikallisessa kylässä. Hienoa hiekkaranta-aluetta on tuo Itämeren puoli ja paljon kauniita puisia pitsihuviloita. Mutta hyvin ikävää oli se, että ranta oli täynnä roskia.

Hiukan ennen Pietaria meidät viittoi tien viereen pari miestä.  He halusivat kaupata tupakkaa ja viinaa autostaan. Tarjolla oli takakontissa vaikka mitä. Kotiinpäin takaisin mennessä tienvarressa oli myös mustikka- ja sienikauppiaita.

PICT1446.JPG
Rantatiellä  Jossain siellä  Zelenogorskin eli entisen Terijoen rautatieasema

Hotellin löysimme helposti (tai kuskimme) Pietarissa. Taas ei suihkussa lämmintä vettä. Meillä oli hirveä nälkä. Päätimme pikaisen huoneessa käynnin jälkeen lähteä syömään. Hotellin vieressä oli ravintola. Sinne siis. No tietysti, meistä kukaan ei taitanut venäjänkieltä ja osoittautui, että myyjät eivät osanneet puhua mitään muuta. Elekieltäkin siinä yritimme mutta eivät tajunneet kun mylvimme muu muuta ja näytimme suutamme. Varmaan pohtivat, että mitäs sekopäitä nämä oikein on!

Yhtäkkiä muistin, että minulla on Pietarin matkaopas, missä sanastoa. Matkalla hakemaan matkaopasta jo muistankin, että saslik on lihavarras Venäjäksi. Kaikki saamme saslikia syödäksemme. Helpotus.

108_0855.JPG

Illan vietämme risteillen Nevalla. Risteilyohjelmaan kuuluu tanssi- ja musiikkiesityksiä ja tietysti juomaa: vodkaa, pullo shampanjaa kaviaarin kera. Jokapaikassa oli vodkaa. Kioskistakin sitä sai ja taitaa saada edelleen ihan melkein ilmaisiksi. Surullisen näköistä oli nähdä nuoria miehiä kävelemässä vodkapullot kädessä.

img164.jpg
Menossa risteilemään

Aamulla oli melko ankeaa herätä. Liikaa vodkaa. Aamiaisella puuro (maitoon tehty) ja läskisoosi (Mitä? kyllä läskisoosia) ei oikein maistu. Onneksi on edes kahvia ja tuoremehua.

Tästäkin matkasta taitaa olla jo kymmenen vuotta! Itse asiassa yli 14 vuotta. Ihan varmasti on paljon muuttunut niiltä ajoilta. Oikeastaan siksi pitäisi tehdä uusi matka Pietariin. Kaupunki on kaunis palatseineen ja jokineen sekä upeine kirkkoineen.

PICT1447
nämä upeat kirkot kuvassa Zelenogorskin eli entisen Terijoen ortodoksinen kirkko
PICT1519
Ermitaasi
108_0837
Verikirkko taustalla

Onko sinulla muistoja Neukkuajan turistimatkoista? Kerro omista kokemuksistasi!

22 vastausta artikkeliin “Neuvostoajan matkat ja vähän Venäjänkin

  1. Olipa tosi mielenkiintoista lukea näitä kokemuksia! Hiukan naurattikin teidän muu muut! 😀 Ja kunnon turistihuijausten kohteeksi oote joutununeet ainakin tuolla ravintolassa, jossa setelin arvo koki äkkiromahduksen. En ole koskaan käynyt Venäjällä, muta Pietari ja Viipuri kiinnostaisi kovasti. Sattuisipa oikeaan saumaan joskus joku kiva reissu, niin heti olisin valmis lähtemään.

    Liked by 1 henkilö

  2. Joo, kävin Neukkulassa minäkin, varhaisteininä äidin kanssa. Sukkahousuja ja farkkuja taisi meilläkin olla matkassa. Saatiin ihan kelpo summa, mutta eihän me meinattu keksiä mitä niillä rahoilla tekisi. Kaupat oli melko tyhjiä. Sirkuksessa taidettiin käydä. Olipa sekin aikaa. Mies on muuten käynyt saman viikonlopun aikana Leningradissa ja Pietarissa, aika historiallinen ajoitus. Ehdottomasti pitäisi käydä tuolla uudestaan.

    Liked by 1 henkilö

  3. Aivan ihania muistoja monelta vuosikymmeneltä. Minäkin olen matkannut Venäjällä 70-luvulta alkaen ja maa on kyllä muuttunut vaikkakin kansalaisten mentaliteetti ja tavat ovat samoja kuin ennenkin.
    Tuosta Viipurin torista muistan kaksituhattavuoden alusta kun pysähdyttiin sinne ostoksille. Meillä oli opiskelijaryhmä mukana ja varoitimme heitä tottakai taskuvarkaista, – Pitäkää huoli kukkarostanne.
    Oltiin tehty ostoksia niin eräs opiskelija tuli vetämään hihasta itkua vääntäen: – Kun täällä on niin paljon ihanaa ostettavaa, mutta kun jätin rahat varmuuden vuoksi sinne bussiin ettei niitä varastettaisi.
    Tuo rautatieasemarakennus on Zelenogorskin eli entisen Terijoen asema, kauniisti kunnostettu. Laitan tähän linkin postaukseeni jos kiinnostaa. https://fammomatkalla.blogspot.fi/2017/04/viipuri.html

    Liked by 1 henkilö

  4. On toki muistoja. Juustilassa tullina toimi vanha ränsistynyt saha. Viipurissa oli sellainen niin kuin mökillä kyltti tehty huussille, lankun kappaleesta, jossa luki ”KHELSINKI” ja viitta osoitti sitten Helsinkiin tai ei. Joka kylässä tuli heti lauma ihmisiä ihmettelemään tai kauppaamaan tavaraa. Viipurissa saattoi olla viemärinkannet poissa, joten jos auto ajoi siihen, niin rengas saattoi mennä, pyöräkin. Kaikki oli vähän vinksin vonksin. Kun autot eli Ladat pysähtyivät liikennevaloihin, niin jengi rupesi työntämään niitä takaisin liikeelle. Moskovan olympialaisiin piti olla tie valmis, mutta ei se kerinnyt valmistua Neuvostoliiton aikana. Ihmiset jonottivat kaupan edessä ruokaa, kun ruoka oli niin halpaa, niin kaikki meni heti, useimmiten trokareille.
    Neuvostoliiton romahduksen ja Venäjäksi muuttumisen aikoihin oli kalashnikov-miehiä joka paikassa ja tiet olivat poikki ja oli tarkastuspisteitä vähän väliä. Rikollisuus, mistä itsekin puhut, oli valloillaan. Siihen liittyen, oli inspektor GAI eli liikennepoliisi sellaisessa tolpan nokassa olevassa kojussa tien varrella.
    Kaikkein diipeintä oli ne vessahommelit, kun venäläiset hyppäsivät kyykylle ja tähtäys oli mitä sattui. Saattoipi olla paskaa koko vessan lattia.
    Kolhoositorit olivat kanssa, missä ihmiset möivät tuotteita, mitä olivat palstaviljelyksiltään saaneet viljellyiksi.

    Liked by 1 henkilö

  5. Siinä on kokemuksia, mitä ei nykyään saa edes rahalla hankittua 😀 Mulla ei oo ollut hinkua Venäjälle, toki Pietarissa voisi käydä junalla tai laivalla. Mutta tuskin tulee ihan lähitulevaisuudessa lähdettyä, on niin paljon muita paikkoja tällä hetkellä bucket listalla! Vaikka olisihan tuo tuossa vieressä…

    Liked by 1 henkilö

  6. Mahtavia muistoja menneestä maailmasta! Olen kerran käynyt Venäjällä, viime vuosituhannen lopulla Karjalassa, ja tekisi kyllä mieli käydä uudestaan ja nähdä, että onko siellä muuttunut mikään. Enemmän haluaisin kuitenkin käydä Pietarissa, sinne kun olisi kohtuullisen helppo reissu järjestääkin. Tai Moskovakin kelpaisi 🙂

    Liked by 1 henkilö

  7. Olipa mielenkiintoinen historiakatsaus! Huijauksia on sinulle sattunut, mutta onneksi selvisit niistä kotiin asti ehjin nahoin.
    Olen myös muutaman kerran käynyt Pietarissa sekä Viipurissa, ja tuo viinan rahtaus on aina ihmetyttänyt. Niin kuin viina juomalla loppuisi, vaikka se sitten olisikin ”puoli-ilmaista”.

    Liked by 1 henkilö

    1. Pietarissa sattui ja tapahtui. Muistoja kultaisia menneestä. No noin huijatuksi ei juurikaan muualla ole tullutkaan. Kai tuo viinaralli on siihen aikaan ollut tuollaista, kun eikös Suomessa hinnat olleet pilvissä. Väkevien suhteen en tuota ymmärrä mutta esim jonkun paikallisten viinien suhteen kyllä, joita ei saa täältä kyllä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s