Wadi Rumin aavikolla

Lokakuussa yövyimme Saharan autiomaassa tokihan mielenkiinnosta oli tehtävä retki Wadi Rumin aavikolle, jota paljon olin kuullut kehuttavan.

Muutama fakta Wadi Rumista

Wadi Rum (arab. وادي رم‎) on Jordanian eteläosassa oleva laakso ja vadi eli kuivunut joenuoma. Laakso on muodostunut hiekkakivi- ja graniittikallioon. Se on noin 50 kilometriä Punaisesta merestä ja Aqabasta koilliseen.

Laakso on ollut asutettu jo esihistoriallisesta ajoista asti. Monet kansat, kuten nabatealaiset, ovat jättäneet merkkinsä alueelle kivimaalauksina ja temppeleinä. Tällä hetkellä laaksossa asuu useita beduiiniheimoja.

Wadi Rum tunnetaan yhteydestään brittiläiseen upseeriin T.E. Lawrenceen, joka piti tukikohtaa siellä arabikapinan aikoina 1917–1918. Hänestä kertovaa elokuvaa Arabian Lawrencea kuvattiin myös alueella. Aluetta on käytetty Marsin korvikkeena elokuvissa kuten Red Planet, The Last Days on Mars ja Yksin Marsissa. (Lähde: wikipedia)

Alue kuuluu unescon maailmanperintökohteisiin.

Wadi rumiin on mahdollista tehdä yli yön retkiä tai ihan vaan iltapäiväretkiä, kuten me teimme. Iltapäivällä nousimme bussiin. Wadi rumille ei Aqabasta ole pitkä matka. Noin 50 km.

Autiomaan eläimet

Useimmat eläimistä liikkuvat vain öisin. Voit nähdä matelijan, siinainagaman (Pseudotrapelus sinaitus),  viilettävän kallionkolossa, Lintuja voit nähdä myös esim surutaskun ja Jordanian kansallislinnun rotkopunavarpusen.  Lisäksi Wadi Rum on kuuluisa siitä, että keväisin ja syksyisin sen taivaat täyttyvät muuttomatkoilla kaartelevista petolinnuista. Vaikeasti havaittavia autiomaan asukkeja ovat esimerkiksi koloistaan kurkkivat hiirimäiset gerbiilit ja muut nisäkkäät. Myös alueen kahta myrkyllistä käärmelajia sekä skorpioneja näkee harvoin.

Kivenkoloihin kerääntyy vettä, sillä eläimet pärjäävät aavikolla.

Itse en nähnyt yhtäkään eläintä. Ainoastaan linnun ääntä kuului kaukaa horisontissa.

Beduiinit

Myös beduiinit puhututtavat tällä retkellä. Heitä asustelee tai kiertää paikasta toiseen Lähi-Idässä ja aavikolla. Jordaniassa beduiineja asuu noin 1,2 miljoonaa. Ovat tottuneet kiertoelämäänsä. Mukana on eläimet ja omaisuus. Leiri pystytetään sinne, mistä löytyy ruokaa. Eivät kaipaa paikallaan oloa. Jordania on oppaan mukaan rakentanut beduiineille asumuksia, perustanut kyliä. Kyliin tarjottu terveydenhuoltoa ja lapsille opetusta. Näistä toimenpiteistä huolimatta kaikki ei halua muuttaa asumuksiin vaan haluavat elää vapaana.

Taustalla the seven Pillards -kirjan mukaan

Näistä kertomuksista herää syvempää pohdintaa. Onko tuo oikein? Onko länsimainen kulttuurimme oikea? Onko kaikkien ihmisten oltava ja toimittava samalla tavoin? Tapetaanko toimenpiteimmälle jotain arvokasta vanhaa perinnettä ja heimoja, joita joka maailmankolkassa on. Miksi emme voi antaa niiden olla, jotka haluavat omaa elämäänsä elää?  Välttämättä se tapa jolla elävät ei olekaan väärä ja epäoikeudenmukainen, jos vaikka pohdimme lasten ja naisten asemaa. Mikä on siis oikein?

Kamelit osana beduiinielämää

Retkellä Wadi Rumissa

Me pysähdymme matkalla ihmettelemaan höyryveturia, joka on tarkoitus käynnistää matkaan seuraavana päivänä, joka sattuu olemaan maalle tärkeä itsenäistymiseen liittyvä merkkipäivä. Aqabassa olemme nähneet mainoksen, missä tarjotaan mahdollisuutta ostaa matkalippujalippuja välille Aqaba-Wadirum.  Höyryveturi sopii hyvin ympäristöönsä. Tulee länkkärimeininki olo. Kiipeän sisään junaan. Hetken jopa kuvittelen, mitä junamatkailu on ollut menneenä aikana.

Jordaniassa ei ole kuin yksi junarata. Tämä rata kuljettaa tavaraa satamasta Jordanian muihin kaupunkeihin. Henkilömatkaliikennettä ei ole.

Nopean pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaa visitor centeriin, mistä saamme pääsylipun aavikolle. On aika jättää meitä kuljettaneen bussin ja siirty avolava-autojen kyytiin.

Matka alkaa. Hiekka pölisee. On pakko laittaa huivia suun eteen. Ensimmäinen pysähdyksemme on erään hiekkadyynin kohdalla. Opas pyytää ottamaan kengät pois, jotta on helpompi kiivetä hiekassa.  Joka metrillä/askelmalla pääsee hieman eteenpäin, sillä aina valuu myös hieman alaspäin. Itse en kiipeä ihan ylös asti, vaan jään puoleen väliin.

Komeat ovat näköalat. Seuraava steppi on paikassa, jossa voi auton vaihtaa kameliin. Samassa paikassa on esihistoriallisia piirroksia kalliossa. Merkinnät ovat aikanaan silkkitien kulkijoille kertoneet, onko paikassa vettä ja ravintoa.

esihistoriallisia kalliopiirroksia

Taas matka jatkuu. Seuraava steppi on iltapäivätee paikassa, missä on mm T.E.Lawrence/wikipedia muistomerkki. Hän oli sotilas, kirjailija ja arkeologi, joka mm oli mukana Aqaban valtauksessa. Hän on kirjoittanut sotamuistelman Seven Pillards of wisddom. Samassa paikassa on kuvattu elokuvia mm Arabian Lawrence sekä noita muita edellä mainittuja elokuvia. Jordanian kuningas auttoi kuvausten valmisteluissa, koska näki kuvaamisen aavikolla tärkeäksi matkailulle. Oikeassa taisi olla hän.

Näissä maisemissa on kuvattu mm Yksin Marsissa

On hieman kylmä. Tee lämmittää hieman. Teen nautiskelun jälkeen ajamme hieman eteenpäin ja  kiipeämme kalliolle bongaamaan auringonlaskua. On hieno katsoa, kun ilta hämärtyy ja kalliot sekä hiekka muuttaa väriään. Auringon käydessä nukkumaan kävelemme leiriin, missä meille tarjotaan illallista. Yllätyksemme tarjolla on vaikka mitä rosvopaistia ja erilaista kansallisruokaa.

Kamelinkilpailurata 3km pitkä

Anna otsikkoaurinko kun maille laski…..

Leirissä

Lihan ylöskaivuu

Retken taso hyvä verratessa Saharaan mutta täytyy sanoa, että Wadi rum ei vedä vertoja Saharalle!

Linkki viralliselle sivuille: Wadi rum. jo