Olen monta kertaa Saloon Somerolta ajaessa ihmetellyt opaskylttiä Häntälän Notkot, kunnes viimein päätin ottaa selvää paikasta menemällä paikan päälle.
Notkot ovat Rekijoen jääkauden uurtamia laaksoja. Yhä edelleen alueella laiduntaa karjaa. Aluetta kiertää kolmen kilometrin luontopolku, jolta voi poiketa puolessa välissä kilometrin pituiselle peurapolulle. Polun varrelta löytyy myös laavu. Helpoiten polulle pääsee jättämällä auton Kyläyhdistuksen talolle. Talolla on myös kioski, josta saa kahvia ja muuta pientä purtavaa. Aukioloajat löytyy yhdistyksen kotisivuilta. Linkki on sivun alareunassa.
Jätän auton talolle. Juotavapullo mukaan ja eikun matkaan.
Alla kuvaa alkutaipaleesta.
Alkumatkaa kuljetaan pellon laitamilla, sitten eteen tulee loikkaus laitumen aidan ylitse joenvarteen. Pohdin alkumatkalla, että mitä, eihän täällä mitään ole. Kunnes yhtäkkiä eteeni maalautuu uskomattomat maisemat. Kuin Sveitsin tai Italian Toscanan maisemissa olisi. Lähden hämmästelyn jälkeen laskeutumaan notkon pohjalle jyrkkää polkua pitkin.
Huomaan pilvien kerääntyvän taivaalle. Hetken pohdin, että onko käännyttävä takaisin. Pari poikaa menee ohitseni ja kohta tulevat takaisin. Kysyn heiltä, että eikö polku menekään ympäri? Pääsee sanoo pojat. He olivat vain pokemoneja pyytämässä.
Pian olenkin alhaalla. Välillä on pysähdyttävä ihmettelemään ja ottamaan kuvia. Polun varrella on aika ajoin opaskylttejä. Alueella on paljon harvinaisia kasveja sekä perhosia kuten perhoslaji pikkuapollo. Joitakin perhosia ympärilläni niityllä lenteleekin. Jotkut suosittelee, että alueelle kannattaa tulla keväällä, toiset taas ovat sitä mieltä, että alueelle kannattaa tulla eri vuodenaikoina. Pohdinkin, että syksyllä voisi myös olla melko kaunista.
Jatkan matkaa. Upeaa kerrassaan upeaa. Väillä kuuluu lintujen viserrystä ja tuulen ujerrusta mutta muuten on hiljaista. On siis vain luonnon omia ääniä. Ja niin kesäistä. Nautin joka solulla. Tulee mieleen lapsuus ja kuinka isotädin luona lampaat laidunsivat joenlaitamilla. Kyllä tämä on yksi sielunmaisemistani. Sinne mahtuu monenlaisia maisemia.
Kohta hiljaisuuden rikkoo rasahdus, sitten rasahduksia tulee lisää….hirvetko siellä? Vaiko karhu. Hahaa sieltä ne laitumen lehmät juoksevat joen uomaan juomaan. Ensin yksi ja sitten perässä kymmenkunta. Onneksi olen jo hieman kauempana. En ehkä haluaisi yksinäni kohdata laumaa silmästä silmään. Jos vaikka kävisi kuten aikanaan kävi seitsemän veljeksen pojille!
Sinne ne jäävät juomaan. Seuraavaksi on edessä kiipeäminen ylös maantielle. Toisella puolen tietä on opaskyltti laavulle. Jätän laavun väliin. Lisäksi samassa paikassa on kyltti, joka opastaa peuran polulle. Päätän palata kyläyhdistyksen talolle. Taas eteen tulee upeita maisemia. Ja kas kummaa kuvatessa huomaan peuran nurmella. Se on sen verran kaukan, että en saa sitä kunnolla kuvaan. Harmikseni kiroan sitä, että objektin olen jättänyt kotiin.
Kylänraittia pitkin palaan Kyläyhdistyksen talolle. Lenkin päätteeksi istun juomaan talolle vielä kahvit.
Ohessa linkki Häntälän sivuille.
Matkalla lähelle tai kauas 
Kauniit on maisemat! Suomessa riittää niin paljon näitä paikkoja joista koskaan ei ole kuullutkaan! Ja kesällä nämä kaikki heräävät eloon, näyttävät parastaan!
TykkääLiked by 1 henkilö
Sepä se, kätkettyjä helmiä riittää!
TykkääTykkää
Minä olen ihmetellyt samaa asiaa ajaessani Salosta Somerolle, mutta koska minä en ole se, joka kääntää rattia, Häntälä jäi näkemättä. Salon seudulla on niin kovin paljon mestoja, jotka eivät ole saaneet arvoistaan huomiota. Tämä on sellainen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Sitten seuraavalla kerralla on syytä kurvata! Kyllä Salon seudulta löytyy ja varsinkin esim Teijo on todella upea paikka.
TykkääTykkää
Hauska nimi tuo Häntälän notkot. Ja kivan näköistä seutua, lehmienkin näkeminen laitumella alkaa olla jo harvinaista herkkua.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin ja lehmien näkeminen tuollaisessa maastossa sekä se, että pääsee samalle laitumelle kulkemaan. Pienen matkan päässä oli lampaita laitumella.
TykkääTykkää
Kiitos linkkauksesta!
TykkääTykkää