Krugerin kansallispuistossa on safaritunnelmaa

Kotona ollaan. Matkalaukut saunottamisen jälkeen (ötököiden tappo) purettu ja töissäkin oltu pari päivää. Vielä en oikein tahdo uskoa, että me tosiaan teimme tämän kaiken. Kaksi viikkoa matkasimme kohteesta toiseen ja näimme sekä koimme vaikka mitä. Aloitetaan reissu ensimmäisistä hetkistä eli päivistämme Krugerin kansallispuistossa.

Leijonakuninkaassakin esiintyvä etelänkeltatoko, jonka nimi leffassa oli Zasu.

Krugerin kansallispuisto

Krugerin kansalliapuisto on suurin Etelä-Afrikassa. Puiston pinta-ala on 18 989 m2 kilometriä. Kokonaisuutena suojeltu alue on vieläkin suurempi, sillä puisto yhdistyy Gonarezhoun luonnonpuistoon Zimbabwen puolella sekä Limpopon luonnonpuistoon Mosambikin puolella. Puistossa aloitettiin eläinten suojelu 1898 ja 1926 siitä tuli kansallispuisto. Krugerin kansallispuiston eläimistö on runsas ja monipuolinen. Puistossa elää lähes 150 eri nisäkäslajia, yli 500 eri lintulajia ja 114 eri matelijaa.

Puistoon pääsee yhdeksää pääporttia pitkin. Me ajoimme sisään Numbi -nimisestä portista.

Lentomme laskeutui myöhään illalla Johannesburgiin. Meille oli varattu yö lentokenttähotellista nimeltä City Lodge OR Tambo international. Matka oli sinänsä mielenkiintoinen jo alkumetreiltä, sillä meitä odotti hotellissa kirje, missä oli noutoaika hotellilta leirille.

Aamupäivällä meidät noudettiin hotellista ja 300 km matka Krugeriin alkoi. Matka kesti yhden pysähdyksen taktiikalla viisi tuntia. Pohdimmekin jälkeenpäin, mikä on kuljetuksen tai lentohinnan ero, sillä Krugerin kansallispuistossa sijaitsee Nelspruitin International lentokenttä. Eli miksi tuota väliä ei lennetä? Eli vinkki viitonen. Selvitä jatkolentomahdollisuus.

No matkalla sai ainakin nähdä kaikenlaista.

Lounaspaikalla matkalla Krugeriin oli eläimiä

Maisemia matkan varrella Krugeriin

Missä majoituimme

Olimme hotellin sijaan valinneet yöpymiskohteeksi neljäksi yöksi telttamajoituksen Nkambenin tented safari campista. Teltta oli ihan oiva (autenttisempi) majoitus safari-ihmiselle. Ainoa miinus oli kaikkien äänten kuuluminen teltan läpi. Toisaalta, kun aamulla klo viisi nousi ylös, ei ainakaan itseäni kovinkaan metelit vaivanneet! Varustus teltassa oli hyvä sähköineen, ilmastointineen, vesivessoineen sekä suihkuineen. Tallelokeroa ei ollut. Respasta emme tajunneet tiedustella tallelokeroa, joten meillä oli passit ja rahat mukana koko päivän.

sänkymme teltassa

Aamupalalla

Meillä kuului matkaa puolihoito; aamiainen ja illallinen. Ne tarjoiltiin päärakennuksessa buffet pöydässä, minne oli hiukan matkaa lodgeltamme. Päärakennuksen takana sijaitsi uima-allas ja hiukan taaempana virtasi joki, joka oli hippojen temmellyspaikka. Siellä istuimme muutamana iltapäivänä ihailemassa niiden polskintaa.

Ötököitä ei juurikaan onneksi näkynyt. Mitä nyt yksi hämähäkki, joka yöllä vessassa ollessani alkoi laskeutua kohtisuoraan seittinsä kanssa kohti. Siinä kohtaa tuli kiire siirtyä pytyltä. Aamulla hämähäkki oli kadonnut….

Vuodetta ympäröi verhot. Ne toki suljimme ennen nukkumaan menoa.

Telttasafari sijaitsi aivan kansallispuiston laitamilla. Vaikka olimme hiukan eristyksessä eli lähellä ei ollut mitään muita ravintoloita eikä palveluita, ei onneksi hintataso ollut hirveä. Vesipullon sai alle eurolla, viinipullon 5 eurolla ja kahvin alle eurolla. Myös kansallispuiston lounaspaikoissa hintataso oli edullinen.

Virtahepojen päiväleikit

Kokemuksemme safaripäiviltä

Olimme varanneet kaksi kokopäiväsafaria. Ne starttasivat aamulla kuudelta, joten ylös nousimme viideltä ja aamupalalla olimme jo 5.30.

Matkaan lähdimme oppaan/kuskin kanssa maastoautolla. Kyydissä meitä oli sopivasti kuusi henkilöä eli näköalat (ikkunapaikat) oli näin kaikille turvattu.

Automme ja kuskimme

Kuskit etsivät paikkoja, missä eläimiä saattaisi olla, viestitellen muiden kuskien kanssa ja seuraten tielle jätettyjä jälkiä. Jonkun hetken ajettuamme, ensimmäisenä vastaamme tuli kirahveja ja buffaloita lauma. Ensimmäisen päivän aikana näimme lukemattoman määrän eläimiä aina erilaisista linnuista leijoniin. Toisen safariaamun paras hetki oli, kun saimme katsella leopardien oleskelua kalliolla. Siinä sitten meille täyttyi se kuuluisa big five!

Toisena päivänä kuskimme yritti etsiä eläimiä, joita emme Ensimmäisenä päivänä nähneet. Jossain vaiheessa hieman satoi mutta se ei juurikaan haitannut, vaikka avoautolla kuljimme.

Aurinko nousee kansallispuistossa

Reitit

Tiet Krugerissa suurimmaksi osaksi olivat hyväkuntoisia asfaltoituja. Toki sitten pienemmät tiet olivat kuoppaisia hiekkateitä. Hiekka ei onneksi juurikaan pölissyt kuin joissakin kohdissa. Aurinkolasit suojasivat pölyltä hieman. Teillä oli opasteita. Eli varmasti omatoimisestikin Krugerissa autolla on hyvä kulkea.

Apinoita tiellä

Omatoimisesti kuljettaessa on tiedettävä tiettyjä sääntöjä. Esim. Autosta ei saa nousta ulos kuin merkityillä alueilla. Myös eläinten kohtaamisessa tulee noudattaa varovaisuutta ja pyrittävä olemaan hiljaa. Me kohtasimme mm leijonia tien varressa. Kaikki autot ajoivat hiljaa tuohon kohteeseen ja kukaan ei puhunut mitään. Samaa sääntöä noudatettiin, kun yksi norsu tuli aivan autoa kohti todella läheltä. Ensikertaa safarille mennessä suosittelen menemään sinne oppaan kanssa ja vasta sitten omatoimiajelulle. Näin parhaiten saa ensin kuvan pelisäännöistä safarilla.

Taukopaikat

Taukoja päivän aikana oli muutamia. Aamun lyhyempi vessa- ja kahvitauko ja sitten toisessa paikassa lounasaikaan hieman pidempi tauko. Samalla oli hyvä ostaa juomia ja lisää snäkkiä automatkalle. Krugerissa on kivasti näitä taukopaikkoja tarjolla. Me kävimme kolmessa eri paikassa. Paikoissa oli tarjolla ihan maukasta lounasta ja mikä parasta vessat olivat hyvässä kunnossa. Näissä paikoissa myydään myös matkamuistoja.

Taukopaikassa

Eläimiä

Krugerissa on lukematon määrä eläimiä. Big five on helppo bongata tuossa puistossa. Toisaalta meille joku sanoi, että meille on käynyt hyvä tuuri, kun näimme niin paljon eläimiä.

Meitä puraisi safarikärpänen. Haaveena on päästä safarille vielä uudelleen!

Oletko käynyt safarilla? Missä? Mitä pidit reissustasi?