Postikortti Bolista Bracin saarelta

Vihdoin kauan odotettu kesälomamme alkoi. Reilut neljä viikkoa lomaa tuntuu hektisen ja kiireisen työrupeaman jälkeen hyvältä ja erityis3sti koska vuosi sitten lomaa pidin vain muutaman viikon.

Mutta siis, miksi olemme täällä Kroatiassa? Keväällä, kun pohdimme kesäsuunnitelmia, yhtäkkiä saimme idean: kesällä lähdetään Kroatiaan ja Bracin saarelle. Olimme tehneet kymmenen vuotta aikaa päiväretken saarelle ja silloin pohdimme, että tänne voisi palata. Tuumasta toimeen eli siis varaamaan lentoja, lauttalippuja ja hotellia. Ja nyt tsadaa olemme täällä.

Aamulla kello soi 2.30. Se ei tällä kertaa haitannut niin pahasti (kuin olisi työpäivän aamuna), koska Splitiin lensimme Turusta. Ei siis pitkää puuduttavaa ajomatkaa edessä.

Lämmin tuulahdus oli vastassamme, kun astelimme ulos koneesta Splitiin kentällä. 32 astetta on tulossa lämmintä, tuumasi kuskimme, kun ajoimme kohti Splitiin satamaa. No lämpöön, vaikkakaan näin kovaan emme olleet, olimme tottuneet jo kotosalla. Hyvä näin.

Splitissä saimme odottaa muutaman tunnin ennen kuin pääsimme katamaraanin, joka vei meidät saareen. Miten voi ihminen 10 vuodessa unohtaa osan näkemästään? Niin vain se on. Matkalla ihmettelimme, että oliko täällä tuo ja tuo paikka jo silloinkin.

10 vuotta sitten vietimme vajaan viikon Splitissä. Tuntui, että esikaupunkialue oli muuttunut täysin. Vanhan kaupungin alue kyllä oli tuttu, Siellä alkoi muistikin pelaamaan. Hetken ennen lautan tuloa vietimme kahvilla ja sitten vielä sataman läheisellä torilla.

Lauttamatka Splitistä Bracin Boliin kesti tunnin. Oletko muuten tietoinen, että täälläkin voi saarihypellä? Siitä kerron myöhemmin. Lautassa oli kahvio. Tällä kerralla emme tarvinneet mitään. Välillä kävin ulkona ihailemassa maisemia.

Olimme Bracissa lounasaikaan. Hotelliin pääsimme vasta klo 16. Nälkä jo hieman olikin. Päädyimme jäämään lähestulkoon ensimmäiseen ravintolaan, joka vastaamme osui. Ravintolan pöydät olivat aivan rannalla. Mikäs siinä syödessä oli katsella turkoosia merta ja veneiden kelluntaa aaltojen tahdissa. Tai no ei mitään aaltoja ollut.

Olimme varanneet huoneiston näköalalla. Tämähän tarkoitti sitä, että saimme pistellä sinne mennessä melkoista ylämäkipatikkaa. Hotelli sijaitsi rinteessä. Hikikarpalot otsalla vihdoin löysimme hotellin. Kiva pieni paikallinen hotelli ja huoneessa se luvattu näköala mutta muutenkin aivan ihana huoneisto varustettuna olohuone/keittiöllä, kahdella parvekkeella ja makuuhuoneella. Saamme viikon nauttia tästä kaikesta. Tämä on palkintomme vuoden aherruksestamme.

Aurinkoisia hetkiä, lämpöä ja lepoa siitä on toivottavasti tämä lomamme tehty. Ainakin alku on lupaava.

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

P. S. Seuraamalla Facebookia ja instaa pääset seuraamaan matkaamme. Koitan päivittää niihin jotakin.

,