Pieni Karhunkierros -vihdoinkin

Korona-aikaan 2,5 vuotta sitten saimme päähämme matkustaa Kuusamoon toukokuussa. Tuli tunne, että jonnekin on päästävä. Vasta varauksen jälkeen aloimme tarkemmin tutkailemaan sitä minne olemme menossa ja mihin vuodenaikaan. Toukokuu kun on ns rospuutto aikaa, jolloin luontoretkeily voi olla haasteellista ja niin se olikin. Silloin luovutin alkumetreillä Pienen Karhunkierroksen, reitin ollessa jäinen ja liukas.

Vihdoin nyt syksyllä toteutumme uusintareissun ja pääsin kuin pääsinkin kiertämään tuon once of lifetime reitin.

Oulangan kansallispuisto ja Pieni Karhunkierros

Oulangan kansallispuisto on yksi Suomen vanhimmasta kansallispuistosta ja se on perustettu jo vuonna 1956. Sitä on myöhemmin laajennettu kahteen kertaan, ensin vuonna 1982 ja myöhemmin vuonna 1989. Oulangan kansallispuisto on pinta-alaltaan varsin suuri, 290 neliökilometriä ja kuuluukin Suomen suurimpiin. 

Pieni Karhunkierros on maastoon merkitty 12 kilometrin mittainen retkeilyreitti Oulangan kansallispuistossa, puolisen tuntia Kuusamon ja Rukan pohjoispuolella. Se on Suomen suosituimpia retkeilyreittejä.

Lonely Planet valitsi Oulangan ja Karhunkierroksen mukaan Euroopan parhaiden kansallispuistojen joukkoon vuonna 2016.

Lisätietoa Oulangan kansallispuiston patikointireiteistä löydät täältä.

Retki Pienelle Karhunkierrokselle

Aamulla varhain lähdimme ajamaan kohti Base Campia, josta päätimme retken aloittaa. Vaihtoehtoinen aloituspaikka on Juumassa. Mieheni uumoilee, etten ylittäisi siltoja ja siksi kiertäisimme reitin talvireitin suosituksen mukaan. Silloin 5 km päässä olisi eka silta Harrisuvannossa ja sieltä voisi samaa reittiä kävellä takaisin, jos en sillalle uskaltautuisi. Talvireitin kierto on hyvä valinta siitäkin syystä, että oli satanut lunta ja ainakin rappuset olivat osittain liukkaita ja jäisiä. Oli siis satanut lunta mutta ei niin paljon kuin tunturilla. Meillä on autossa kesärenkaat. Paikka paikoin tiet olivat sulia ja sitten taas lumisia. Rauhallisesti ajaen pääsimme perille.

Myllykosken silta

Kuinkas silloilla kävikään?

Myllykosken kuohut pauhaavat jo kauan ennen kuin pääsemme myllyn kohdalle. Pysähdymme hetkeksi ihastelemaan Kitkajoen kuohuja ja lähdemme kapuamaan ylös portaita.

Melkoista ylämäki alamäki patikkaa saa reitillä harjoittaa. Kuntoportaita ei tarvittu tänään.

Henkeä salpaavia maisemia on tarjolla koko reitillä aina Harrisuvannolle saakka. Kuljemme Kitkajoen varrella. Välillä joen pauhu hiljenee ja sitten taas kovenee. Metsässä ei ole lunta läheskään niin paljon kuin Valtavaaran huipulla. Aurinkokin pilkahtaa välillä. Myllykosken jälkeen ohitamme Aallokkokosken ja yhtäkkiä olemme Jyrävän vesiputouksella. Taas on kaivettava kamera esiin. Jyrävän kohdalla on autiotupa. Siihen emme jää vaan jatkamme pienen matkan päähän Kalliosaaren kohdalle. Siellä istahdamme juomaan kahvit. Kuukkeleita ilmaantuu heti paikalle.

Aurinko

Jyrävä

Aika jatkaa matkaa. Välillä on pysähdyttävä ihastelemaan Kitkajoen kuohuja ja jylhiä maisemia. Kerrassaan kaunista. Ruuhkaa ei juurikaan ole. Toissapäiväinen lumisade on kartoittanut vierailijat puistosta. Näin meille kertoi Base Campin kahvilan pitäjä. Vasta Harrisuvannon taukopaikalla näemme toisia retkeilijöitä.

Kalliosaari

Kohta olemme ensimmäisellä sillalla Harrisuvannossa. Kosken kuohun jälkeen peilityyni joki on kaunis ja rauhoittava näky. Ruskaakin on vielä jäljellä. Silta on edessäni. Hiukan aikaa pohdin kääntyäkö takaisin vai ylittääkö silta mutta tsadaa ei kun rohkeasti ylitse. Mieheni tulee perässä, silta alkaa keinumaan uhkaavasti. Kestän senkin.

Voittajan olo valtaa Sillan jälkeen. Olinhan edellisen reissun jälkeen jäänyt kuvitelmiin, että syynä oli silta jonka takia luovutin. No eipä ollut vaan peilijäinen polku. Ja edelleenkin totean, että ei olisi ollut järkevää kiertää reittiä tuolloin.

Tänään meillä on tylsät eväät; sämpylää ja grillimakkaraa. Taukopaikan kuuluisat Kuukkelit ilmaantuvat paikalle. Toki niillekin pitää antaa jokunen muru. Melkoisen rohkeita ovat, eivät pelkää ja tottuneita kerjäämään.

Kuukkeleita pääsee seuraamaan taukopaikalla

Kuukkelit ilmaantuvat paikalle ihmettelemään josko heillekin löytyisi joku leivän murunen.

Syömisen jälkeen on aika jatkaa matkaa. Nyt myötäilemme pientä puroa ja kohta onkin edessä reitin korkein kohta Kallioportti, minne on kiivettävä tuhat ja yksi porrasta ( oikeasti rappusia on 250 kpl).

Välillä pitää pysähtyä ylöspäin mentäessä, antaa hengityksen tasaantua. Näkymät ovat upeat. Ylätasanteella on näköalapaikka. Jäämme sinne hetkeksi ihastelemaan avautuvia näköaloja.

Portaat Kallioportille

Kallioportin näköalat

Kallioportin jälkeen pohdin jo että ei kiitos rappusia enää. No niitä on luvassa mutta ei pitkiä pätkiä. Sitten olemmekin suon reunalla. Se on paikka paikoin osittain jäässä. Taas on hiljaista. Vielä kerran istahdamme Pyöreälammen taukopaikalle juomaan. Siitä jatkamme sitten yhtämatkaa reitin loppuun.

Putaanoja

Ennen Myllykosken siltaa on edessä pikkusilta. Kosken pauhu kuuluu lähellä. Onko reittimme jo lopussa? Näin taitaa olla.

Myllykosken Sillalta saa kuulemma parhaat kuvat Myllykoskesta. Sekin silta ylittyy heittämällä. Sen verran jännittää, etten juurikaan sillalla jää ihmettelemään näkymiä. Kuvat otan ennen sillan ylitystä.

Olen onnellinen. Vihdoin pääsin kierrokselle ja ylitin ne sillat!

Pilviä alkaa kerääntymään taivaalle. Me emme sateen pelosta jää kahville kahvilaan, vaan jatkamme suoraan autolla kämpille.

Hieno reitti. En yhtään ihmettele, miksi reitti on Suomen suosituin. Olen onnellinen kun vihdoin pääsin sen kulkemaan.