Tunnelmapaloja Parokselta – olit sittenkin!

Miloksella olemiseen ja letkeään elämään alkoi pikkuhiljaa tottua. Kuitenkin edessä oli saaren vaihto. Lautta Parokselle lähti satamasta 8 aikaan aamulla ja matkan kestäessä pari tuntia oltiin jo Paroksen satamakaupungissa Parikiassa.

Tiedä sitten mikä oli mutta pöllähtäminen satamakaupungin aamuruuhkaan ei tuntunut lainkaan hyvältä. Paniikki iski ja Pohdin, että täälläkö minun tulee viettää seuraavat neljä yötä? Haluan peruuttaa tämän. Haluan palata Miloksen rauhaan. Sitten lohduttauduin ajatuksella, että Jospa se Naoussa, missä majoituksen on, onkin mukavamman oloinen paikka. Ainakin Naoussaa oli kovin kehuttu.

Paroikia

Otan taksin, koska en halua lähteä matkalaukkujen kanssa linja-autoilemaan. Taksilla ajellessa saan samalla katsella maisemia. Tai no sitä kuivaa mäen nyppylää. Taksikuski kertoo matkan aikana saaren parhaista paloista.

Huoneeni ei ollut vielä valmis, joten jätän kantamukset hotellille ja lähden viettämään aikaa kylille. Matkaa oli vajaa kilometri. Hotelli sijaitsee mäen rinteessä, joka tarkoittaa portaiden ja mäkien ylös/alas kapuamista. Ensin kulkuni vie Naousan kalasatamaan. On jokin aamuruuhka. Satamassa on paljon kalastaja-aluksia. Niitä ihmettelen hetken ja kierrän koko sataman jatkaen matkaa eteenpäin vanhaan kaupunkiin. Sen varjoisilla kujilla rauhoituin jo hieman, ehkä tämä sittenkin on ihan jees saari. Viimeisen oih ja voih ihastelujen jälkeen hotellilla olinkin jo ihan myyty. Hieno paikka. Loma jatkuu. Voin rauhoittua. Vilkkaiden satamien jälkeen on saaressa sentään muutakin.

Naoussan satamassa

Naoussa -kalastajien kylä

Hotellini on Naoussassa upealla paikalla rinteessä ja tietenkin merinäköalalla. Kaiken keskustassa koetun hälinän jälkeen paikka tuntuu paratiisilta. Eniten nautin siellä hetkestä, kun aamulla katselen huoneeni terassilla maisemia kiireetöntä aamiaista nauttien. Tai entä sitten auringonlaskut? Niitäkin oli ilo katsella viinilasin äärellä. Voiko paremmin enää olla? Voisin jäädä tähän. Ehkäpä jonkun hetken takaraivooni saankin tästä tallennettua.

Ensimmäinen vilkaus hotellin parvekkeella saa minut ihastumaan Naoussaan

Naoussan satama-alue on ruuhkainen erityisesti aamuisin ja iltaisin. Yllätys on, miten keskipäivällä tyhjät ravintolapöydät täyttyvät illalla ruokailijoista. Itse nautin Naoussan vanhan kaupungin varjoisista kujista ihastellen valkoisia taloja, joihin on upotettu sinisiä ovia ja ikkunoita ja kuorrutuksena siellä täällä kukkivat köynnökset boukanvillet. Aamu- ja iltakävelyt ei niin lämpimään aikaan ovat vanhassa kaupungissa parhaita.

Sataman vanha linnoitus

Parikia -satamasta vanhaan kaupunkiin

Ensi kosketus Parikiaan tai Paroikiaan ei ole paras mahdollinen. Hyppään äkkiä taksiin ja huristan pois sataman vilinästä. Jälkeenpäin luen jostain, että Parikia löytyy vasta sataman takaa sen vanhasta kaupungista. Annan kaupungille uuden mahdollisuuden ja se kannattaa tällä kertaa. Ihastuttavat pienet varjoista kujat valkoisine taloineen saa haukkomaan taas henkeä. Unohtamatta myöskään vanhan kaupungin vanhaa Frankkien ajan muuria ja bysantin ajan kirkkoa Panagia Ekatontapiliania, joihin ehdottomasti kannattaa myös tutustua. Kulkemalla alas Frankkien muurilta löytyy kaupungin ravintolarypäs meren rannalta.

Frankin ajan linnoitus tai muuri, josta on jäljellä joitakin osia, on rakennettu 1260 -vuonna venetsialaisten toimesta. Tottahan toki käväisen sielläkin.

Parikian Frankkien muurilla. Muuri on rakennettu antiikin ajan temppelimateriaaleista.

Toinen nähtävyys, Kirkko Panagia Ekatontapiliani, missä kerrotaan olevan 100 ovea, on rakennettu 300 -luvulla. Joitakin osia on kuitenkin myöhemmin tuhoutunut ja niitä on rakennettu uudelleen. Lähellä on hautausmaa, jossa on antiikin rooman ajan hautoja. Lähden kävelemään kirkon taakse mutta harmikseni en tarkista aluetta kartasta ja näin kävelen väärään suuntaan hetken kunnes palaan lähtöruutuun. Se olisi kuitenkin ollut melko lähellä.

Panagia Ekatontapiliani

Kävelykierroksen jälkeen kuljen vielä vanhassa kaupungissa.

lefkes -kylien vanhus

Naoussasta menee Lefkekselle vain muutama linja-auto ja nekin aamupäivällä. Päätän hypätä ensimmäiseen bussiin ja tulla sitten muutaman tunnin päästä takaisin viimeisellä bussilla ja jatkaa siitä jonnekin rannalle. Bussi jättää minut ja muutaman muun matkustajan kylän laitamille. Lähden etenemään kylille päin. Kylä on saaren korkeimmalla kohdalla ns vuoristossa. Tämä takaa upeat maisemat jopa kauniilla ilmalla naapurisaarelle Naxokselle saakka. Ensimmäisellä näköalapaikalla eteen avautuu upeat laakso-maisemat ja tuulimyllyt, jotka koristavat kylän laitamia. Kylä on rakennettu korkeimmalle kohdalle, jotta se on ollut suojassa merirosvoilta. Lefkes on ollut saaren ensimmäinen pääkaupunki. On vielä hyvin hiljaista. Vain muutama kulkija kävelee kylän raitilla. Kauppojen omistajat avaavat liikkeittensä ovia. Olen aivan myyty. Kuljen kapoisaa kylää eteenpäin ja törmään jonkinlaiseen kahvilaan, jonka pöydät on sijoitettu puiden alle. Tämä on minun paikkani. Kahvilan talot ovat selkeästi Kreetan tyylisiä. Jälkeenpäin luankin jostain, että saaren olisi asuttanut jossain vaiheessa Kreetalta tulleet asukkaat. Siksi siis arkkitehtuuri poikkeaa muusta hyvin paljon. Tänne voisin jäädä, totean itsekseni. Jatkan matkaa vielä eteenpäin kreikkalaiselle kirkolle agia Triadalle ja sieltä takaisin. Joka kulman takana on jotain ihmeteltävää ja vielä upeampaa. Kirkolta palaan takaisi ja jään hetkeksi kahvilaan. Vielä olisi mahdollista jatkaa matkaa toiselle puolen kylää ja etsiä bysantinajan vanha tie, joka veisi Parikiaan. Se on rakennettu marmorista. Lefkekseltä tie lähtee Loukisin kahvilan reunalta. On niin kuuma, että päätän jättää väliin. Samalla huomaan, että kello käy. Päätän missata bussin ja jäädä vielä hetkeksi kylään. Menen hotellille Parikian kautta. Jos vain raaskin lähteä. Uiminen siis viimeisenä ranta päivänä jää. Onkohan tämä myös jo sitä reissuväsymystä?

Tähän kahvilaan voisin jäädä

Näköala Lefkekseltä aina Naxokselle asti

kolimbtriki -beach

Rantaelämää maistelen muutaman kerran Paroksella ollessani. Kolimbtriki rannalle suunnistan ensimmäisenä päivänä. Sinne pääsee Naoussasta niin bussilla kuin vesibussilla. Valitsen vesibussin. Niihin pääsee hyppäämään satamasta. Kolimbtriki – Ranta on kieltämättä upea. Kuumaiset maisemat ovat tulivuoren aikaansaannoksia. Kivien välissä on pehmeähiekkaisia matalia rantoja. Asettelen tavarat rantatuolille. 20 euroa tuolista ja varjosta on mielestäni kallis. Siitä huolimatta jään tuoliin. Siinä päivä menee välillä pulahtaen veteen ja kirjaa lukien.

Marcelo -beach

Olin suunnitellut viettäväni päivän Antiparoksella. Aikaisin aamulla suunnistan Parikiaan, mistä pitäisi lautan lähteä Antiparokselle. Lauttamatkat peruutettu viikoksi lukee kyltissä. Mitä nyt? Mitä nyt teen? Kuljen satamassa ja huomaan vesibussin sekä kyltin, jossa mainostetaan sen vievän Marcelo- ja Krios- rannalle. Sinne sitten. Siis Marceloon, koska kovan tuulen vuoksi krioksen laituriin on mahdotonta mennä.

Taas nautin kuuman letkeästä päivästä rannalla uiden ja kirjaa lukien. Ja nahka kärventyy.

Jälkeen päin luen uutisista, että Tom Hanks on tullut Antiparokselle huvilaansa viettämään kesälomaa. Harmi, olisi voitu törmätä!

Tässä siis ensikosketuksia Paroksella. Oletko sinä käynyt Paroksella?

Mikä on sinun suosikkipaikkasi saarella?

Lisää kuvia, niitä on tuhansia, löytyy instasta jaa Facebookista.

Auringonlaskun ihailua hotellilla

Parikian sataman tuulimylly

Naoussa