Riisin rääpäsy – Winter trail Riisitunturilla

Erityisesti talvella Riisitunturi tykkilumipuineen tuntuu olevan upea retkikohde. Toki tunturi on kaunis kaikkina vuodenaikoina, jopa kelirikkoaikana keväällä. Silloin tietysti haasteena on kulkeminen. Se kun saattaa vaikeuta, kun hanget eivät enää kanna ja polut muuttuvat lumen sulaessa vetisiksi ja jäisiksi. Nyt ajattelin kertoa meidän keväisestä (toukokuisesta 2021) vierailusta Riisitunturissa.

Tunturiin mennessä kannattaa varustautua huolella. Mieti, minne olet menossa, milloin ja kuinka pitkäksi aikaa.

Varustaudu sen mukaan. Talviset olosuhteet voivat myös yllättää.
Me matkasimme ei sesonkiaikaan ja kelirikkoaikaan. Se toi lisähaastetta retkeemme.

Retkeen valmistautumista

Olimme etukäteen ennen retkeä päivittäin lukeneet Kuusamon lähellä olevien retkikohteiden ja luontopolkujen tilannetta. Kuinka ollakaan kaikkien polkujen ylläpito päättyy huhti/toukokuussa, joten huonoihin olosuhteisiin pitää kulkijan varautua.

Riisitunturista saimme noin viikkoa ennen menoamme lukea, että Riisitunturin varsinaiselle parkkipaikalle johtava tie (n2 km) on suljettu kelirikon vuoksi. Auto tuli siis jättää kauemmas. Sen lisäksi seurasin somen erilaisia keskustelupalstoja ja foorumeita, jotta saisimme parempaa tilannekuvaa. Yksi pariskunta kirjoittelikin, että olivat pari päivää ennen meidän menoa lumikengillä tarponeet Riisin rääpäsy – reitin noin 4,3 km. Sen mistä mekin haaveilimme. Oli juuri satanut lunta. Sen vuoksi pohdimme näkyykö kulkureitti lainkaan enää. Varoituksen sanaa saimme lukea siitä, että jos astuu tampatulta polulta saattaa upota lumihankeen. Eikä upotus silloin ole mikään pikku-upotus, kun lunta saattaa olla yli puolisen metriä.

Aikamme pohdimme mitä tehdä, lähteäkö vaiko ei. Lähteä retkelle vie voiton. Matkaa Kuusamosta Riisitunturille on noin 58 km.

Kartta näyttää talvireitit

Tunturin hiljaisuus tuntuu käsittämättömältä.

Onko tämä sitä Lapin taikaa?

Ihan kuin olisimme kaksin maailmassa.

-Kosketus erämaahan

Matkalla tunturiin

Auton jätämme parkkiin tien varteen ja siitä alkaakin ylämäkivaellus ensin kansallispuiston portille ja siitä eteenpäin reitille.

Ensimmäisen tauon pidämme Riisitunturin portin kupeessa. Aikamme olimme mutaista tietä tarponeet ylös. Janohan siinä hommassa tuli. Kovin oudolta tuntui, kun parkkipaikka oli autio ja sen reunalla oleva kahvila on kiinni. Ristinsieluakaan ei näy missään. Kahvit juotuamme lähdimme Riisin rääpäsy -reitille. Linkki kansallispuiston sivuille ja eri reittikuvauksille löytyy sivun lopusta.

Suljettu tieosuus ei hirveän lupaavalta näytä. Onneksi aamutuimaan on edes hieman jäässä.

Jo ennen Riisitunturia näkymät ovat upeat

Kansallispuiston Portilla

Riisin rääpäsyllä

Ensin polku ja reitti näyttää lupaavalta. Selkeästi tallottua polkua pitkin pääsemme talsimaan eteenpäin. Hiljaisuus metsässä oli jotenkin upeaa. Missään ei ristin sieluakaan. Matkan edetessä hiljaisuus ja autio erämaa vaikutti yhä enemmän luoden outoa tunnelmaansa. Oliko tämä se Lapin lumous, joka samaan aikaan toi nautintoa ja toisaalta taas hieman pelotti. Ihan yksin emme olleetkaan. Yhtäkkiä huomasimme toisen pariskunnan. He ilmestyivät kuin tyhjästä.

Riisitunturin laelta avautuivat upeat näkymät ympäriinsä. Tunturin huippu kohoaa 465 metriin ja on 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Tunturilla on Euroopan upeimmat rinnesuot. Niitä ei nyt näy 🙂 On vain vaaroja ja metsää sekä joku järvi jossain päin maailmaa. Kuin yksin olisimme olleet koko maailmassa. Pilviä alkoi kasaantumaan. Alkoi myös tuulla. No huipullahan tuule aina🌝. Hiljaa toivoin, ettei nyt hirveä myräkkä iske.

Aikamme ihasteltuamme lähdemme laskeutumaan Tunturin laelta. Seuraava kohde onkin taukopaikka; autiotupa ja sen läheisyydessä oleva laavu. Melkein uskon puute meinaa tulla kun mökkiä ei ala näkyä. Ja sitten yhtäkkiä se oli edessämme.

Taas on tauon paikka. Nuotiolla lämmittelemme ja grillaamme makkarat. Laavu on rakennettu paikkaan, mistä on upeat näköalat. Siinä on tuulensuojassa lämpimässä hyvä istua hetkinen.

Riisin rääpäsy tarjoaa talvella upeita talvisia näköaloja silmin kantamattomiin. Ja ihan sydäntalvella ne tykkylumipuut, josta nyt voimme vain haaveilla.

Autiotuvalta reitti lähtee takaisin Riisitunturin lähtöpaikkaan. Takaisin meno sujuukin yllättävän nopeasti, koska matka on melkein kokonaan alamäkeä. Mitä nyt pari kertaa tulee upottua hankeen. Upotus tulee heti, kun poikkeaa polulta ja polkua ei välillä näy missään. Paikka paikoin kun tuuli on tuiskannut lunta niin, että polku on hävinnyt.

Eli varoituksen sana, koita pysyä polulla! Ja katso tarkkaan, missä se menee!

Vaikka välillä uppoaa lumihankeen vyötäröä myöten, menisin reitille uudestaan.

Kyllä vaan menisin reitin uudestaan. Ja mikä ettei, olisi tunturilla mukava käydä kesälläkin.

Lisätietoja Riisitunturin kansallispuistosta mm sen reiteistä ja ajankohtaisista asioista.

Vinkkivitonen

Ennen retkeilyä kannattaa tutustua sivustojen ajankohtaisiin tiedotteisiin ja Facebook sivustoon. Sieltä saat parasta tietoa.

Oletko ollut Riisitunturin kansallispuistossa? Mitä pidit paikasta?

Parkkipaikalla on kahvila, Nyt se on kiinni. Istahdamme juomaan kahvit kuistille.