Koyasan – temppelien kylä vuoriston kätköissä

Jälkeen päin ajatelle, Koyasan oli yksi parhaista elämyksistä Japanissa ja erityisesti matka vuorille. Miksi?

Odota niin kerron.

Juna-asemalla. Tokiossa ei saatu paikkalippua ensimmäiseen junaan. Kannattaa liput varata jo aikaisemmin!

Matkalla Koyasaniin

Olin etukäteen lukenut Koyasanista ja siitä, miten temppelissä voi yöpyä ja että temppeleitä kylässä on useita ja että siellä on upea hautausmaa. Ilman muuta halusimme paikkaan. Vaikka en niin täysin uskovainen ole, kiinnostaa Minua kaikki maailman uskonnot ja niitä ympäröivä kulttuuri sekä uskomukset. Kohde kiinnosti sen verran meitä kumpaakin, että se lisättiin matkatoivelistalle.

Kotona Japanin matkaa suunnitellessa, jouduimme muuttamaan matkan etenemisjärjestystä johtuen siitä, että emme onnistuneet saamaan Koyasanista temppelimajoitusta ajankohtana jolloin se olisi osunut reittisuunnitelmiin parhaiten. Oli sesonkikausi ja kaikki paikat olivat täynnä. Järjestyksen vaihtaminen sai aikaan sen, että meidän piti Tokiosta matkustaa viisi tuntia parilla vaihdolla kylään. Ensin luotijunalla, siitä paikallisjunalla, sitten tramilla ylös 800 metriin ja loppumatka bussilla kylään. Melkoista säätöä sanoisin. Mutta kaikki oli vaivan arvoista. Koko päivän oli satanut (eli siten sopiva päivä istua junassa) ja sateen loppuessa junan puskuttaessa vuoren rinteillä, saimme ihastella ehkäpä maailman yhtä hienointa näkyä, kun usva viipyili vuorten rinteillä. Henkeä haukkoen mutkan tai tunnelin jälkeen tuijotimme ikkunasta. Nyt siis oli itse matkanteollakin se suuri merkitys. Ja arvatkaapa mitä? Teki myös kamerakin tepposet. Kamera meni jumiin juuri kun olisi pitänyt kuvata! Kännykällä onnistuin räpsimään joitakin kuvia. Onneksi sain kamerankin korjattua!

Kerrassaan upeaa ja vihreää!

Kun vihdoin useiden säätöjen ja mutkateiden jälkeen kävelimme myöhästyneenä temppelille, meinasi sisu mennä kaulaan huomatessamme, että siellä oli aivan hiljaista. Mitä nyt, emmekö pääsekään yöpymään, mihin sitten menisimme? Onneksi puhelimitse tavoitin henkilön, joka otti meidät vastaan ja opasti huoneeseen. Sen verran oli tuimana munkki myöhästymisestä, että uskalsin juuri ja juuri tiedustella, voiko aamujumalanpalvelukseen osallistua. Kyllä klo 6. 30 tervetuloa.

Jälkeenpäin luin asiakaspalautteista, että vastaanottoaika päättyy klo 17, kun munkin työpäivä päättyy. Harmillista, että emme pystyneet noudattamaan heidän sääntöjä.

Ensimmäinen kohtaaminen Koyasanissa

Koyasan

Koya-vuori (高野山, Kōyasan) sijaitsee 1000 metrissä ja se on Shingon-buddhalaisuuden keskus. Kobo Daishi (tunnetaan myös nimellä Kukai), yksi Japanin merkittävimmistä uskonnollisista hahmoista, toi Japaniin Shingon-buddhalaisuuden vuonna 805. Kobo Daishi aloitti alkuperäisen Garanin temppelikompleksin rakentamisen vuonna 826 vaellettuaan maassa vuosia etsiessään sopivaa paikkaa uskontonsa keskukselle. Siitä lähtien Koyasanin alueelle on noussut yli sata temppeliä. Tärkeimmät niistä ovat Kongobuji, Shingon-buddhalaisuuden päätemppeli. Sen lisäksi tärkeitä nähtävyyksiä ovat Okunoin hautausmaa ja Kobo Daishin mausoleum. Kylässä on myös Shikoku 88 -temppelin pyhiinvaelluksen alku- ja päätepiste.

Koyasanin temppelit ja nähtävyydet ovat melko tiiviillä alueella. Korkeuseroja ei juurikaan ole. Ne on siis helppo tavoittaa. Alueella kulkee melko hyvin myös paikallisbusseja.

Koyasanin nähtävyydet

Temppelimajoitusta

Temppelimajoitusta (shukubo) on tarjolla noin 50 temppelissä. Majoitusta löytyy esim bookingin sivuilta.

Me yövyimme Koyasan Zofukuinissa.

Huoneemme

Aamujumalanpalvelus

Majoituksen puutarha

Vihdoin majapaikassa

Huone oli sisustukseltaan juuri sellainen perinteinen ryokan. Tatamipeti, matala pöytä ja tyynyt istuimena. Siinä sai vanha taitella itsensä lattialle. Ja hrrrrr kylmä. Onneksi meillä oli jokin lämmitin, millä saimme huoneen lämpimäksi. Paikassa oli yhteisvessat ja suihkut. Yllätys yllätys, temppelissä oli oma kylpyläosasto!

Päätimme ottaa illan rauhallisesti lueskellen sekä spasta nauttien. Meidän lisäksi paikalla oli yksi pariskunta. Oli vain hiljaista ja harrasta. Juuri sellaista, mitä temppelissä voi kuvitella ollakin.

Aamulla 6.30 poikkesin seuraamaan jumalanpalvelusta. Aamupalaa paikassa ei saanut. Meillä oli eväät. Mun eväänä oli juotavaa ja yksi ”pulla”. Ystäväni teki lähtöä Shirin joku -metsäjoogaretkelle, itse taas aioin viettää päivän kylän Unescokohteita, temppeleitä ja hautausmaata ihmetellen.

Ehkäpä sittenkin oli parasta jättää tämä harras paikka viimeiseksi. Oli kuin olisi laskeutunut johonkin rauhaan reissun lopuksi. Ilmoitin jo kotiväellekin, että minun tuhkat pitää tuoda tänne. Lennotkin lupasin maksaa.

Kongobujin temppeli (Unesco-kohde)

Kongobuji (金剛峯寺, Kongōbuji) rakennettiin alun perin vuonna 1593. Myöhemmin se yhdistettiin naapuritemppeliin ja siitä tulo Shingon-buddhalaisuuden päätemppeli.

Rakennukseen astuessa on riisuttava kengät. Ensimmäisenä vastaan tulee Oromani-huoneen, jota on käytettiin tärkeisiin rituaaleihin ja uskonnollisiin seremonioihin. Huoneen kullattuja liukuovia (fusuma) koristavat Kano Tanyun maalaamat kurjet. Ohirama-huoneen vieressä ovat luumu- ja pajuhuoneet, jotka on nimetty niiden liukuovien maalausten mukaan. Toyotomi Hidetsugu teki rituaalisen itsemurhan Willow Roomissa setänsä Hideyoshin määräyksestä. Toisen talon  liukuovet (fusuma) on koristeltu 20-luvun kausikukkien maalauksilla ja Kobo Daishin tarinalla: hänen matka Kiinaan ja Koyasanin perustaminen. Rakennuksen takana on Banryutei Rock Garden, Japanin suurin kivipuutarha. Kivet kuvastaa lohikäärmeparia, joka nousee pilvimerestä.

Kongobujin päärakennukseen palatessa ohitetaan ensimmäisenä ylellinen Jodannoma Audience Room, jota käytettiin vierailevien arvovieraiden vastaanottamiseen. Huoneen seinät ja liukuovet on kullattu kullalla ja katoissa on veistettyjä kukkia. Vierailu päättyy Kongobujin keittiöön, jossa on valtava tulisija ja kamado-uuni.

–

–

Pääsali

Kivipuutarha

Danjo -Garan temppelialue (Unesco-alue)

Garanin kaksi merkittävintä rakennusta ovat Kondo Hall ja valtava Konpon Daiton pagodi. Kondo Hall on suuri puinen temppelisali, jossa pidetään suuria seremonioita. Rakennus on palanut useita kertoja vuosisatojen aikana. Nykyinen sali on vuodelta 1932. Se sisältää kuvan Yakushi Nyoraista, joka on lääketieteen ja parantamisen Buddha.

Kondo Hallin vieressä on vermilion Konpon Daito –pagodi, 45 metriä korkea, kaksikerroksinen, tahoto-tyylinen pagoda. Dainichi Nyorain (kosminen buddha, joka tunnetaan myös nimellä Variocana), Shingon-buddhalaisuuden keskeisen buddhan, patsas seisoo pagodin sisätilojen keskellä ja sitä ympäröivät patsaat ja maalaukset pilareissa, jotka yhdessä muodostavat harvinaisen kolmiulotteisen mandalan (kosmoksen metafyysinen kartta). Mandala ovat yleensä kaksiulotteisia maalauksia. Paikka on melkoisen vaikuttava.

Se korkein pagoda

Ja sama sisältä

Okunoin hautausmaa (Unesco-kohde)

Okunoin on yksi Japanin pyhimmistä paikoista ja suosittu pyhiinvaelluskohde ja hautausmaa. Se on Japanin suurin ja siellä on yli 200 000 hautakiveä, jotka reunustavat lähes kaksi kilometriä pitkää reittiä, joka vie Kobo Daishin mausoleumiin. Koska monet ihmiset, mukaan lukien merkittävät munkit ja feodaaliherrat, haluavat olla lähellä Kobo Daishia kuolemassa saadakseen pelastuksen, heidän hautakivensä on pystytetty tänne vuosisatojen ajan. Alueelle järjestetään myös yöretkiä.

–

Metsässä on rauhallista

Daimon gate ja näköalapaikka (Unesco-kohde)

Kyseinen portti on se perinteinen portti, josta kylään on aikanaan tultu. Portilta avautuu upeat näköalat vuorille.

–

Näköala Diamond gatelta on upea! Harmi ettei tuolloin enää ollut aikaa lähteä vaellukselle!

Kylän raitti täynnä ihmeteltävää

Kylässä on erilaisia museoita ja muitakin vierailemisen arvoisia paikkoja. Itse nautin Unesckokohteissa käymisen jälkeen kulkemisesta kylän raitilla. Joka kulman takaa tuntuu avautuvan uusi ihmettelyn aihe tai näkymä. Välillä on istahdettava kahvillekin tai lounaalle.

Curryriisiä

–

–

Vaellusreittejä

Koyasanista löytyy paljon patikointireittejä. Niihin voi tutustua esim. Japan guiden -sivustolla.

Miten Koyasaniin pääsee?

Parhaiten kylään pääsee junalla. Matka Osakasta kestää parisen tuntia.

Shin-Osakasta matkusta ensin Nambaan tai Shin-Imamiyaan. Sieltä pääset Nankai Koya -linjalla Gokurakubashin pääteasemalle. Muutama rajoitettu pikajuna liikennöi suoraan Gokurakubashiin. Gokurakubashissa nouse kaapelivaunuun, joka vie sinut ylös. Yläasemalta on kymmenen minuutin bussimatka kaupungin keskustaan. Jää pois Senjuinbashin bussipysäkillä. Kannattaa pohtia joko Koyasanin maailmanperintölipun tai Kansai Thru Passin hankkimsta. Me emme huomanneet hankkia kumpaakaan.

Juna-asemalla

Oheisessa linkissä Japan guiden sivuilla on tarkemmin opasteet, miten kylään pääsee.

Oletko ollut Japanissa? Mikä on sinun lempipaikkasi Japanissa?