Hyljesafarilla

Kerrankin sää suosii meitä, totean kun herään aamulla auringonpaisteeseen. Koko viikon on satanut lunta/räntää ja vihdoin nyt viimeinkin aurinko näyttäytyy. Tästä tulee hieno päivä!

Lähtö hyljesafarille on klo 9 Uudenkaupungin Pakkahuoneen vierasvenesatamalta. Sinne meillä on kotoa matkaa reilu tunti. Siinä puoli kahdeksan aikaan saamme pakattua itsemme autoon ja lähdettyä matkaan.

Olemme hyvissä ajoin Uudessakaupunissa. Pakkahuone on auki. Käväisemme juomassa kupin kahvia.

Vihdoin saamme astua laivaan ja matkamme pääsee alkamaan. Istumme ulkona yläkannella. Sen verran on koleaa auringonpaisteesta huolimatta, että toppatakki, pipo ja hanskat on kova sana tässä merisäässä.

Alkumatkasta pitää ottaa jo kuvia. Saaristo on heräämässä talviuniltaan. Kaunista en voi muuta sanoa. Saaristo on aina kaunis. Eroa etelän saaristoon on selkeästi havaittavissa. Täällä alkaa saaret näyttämään karummilta. Hiukan kuin lappi.

Ohitamme satama-alueen kalkkikivialueen, merimetsojen valtaamaan saaren ja kalasääksen pesineen. Kalasääksi on pesinyt merimerkin päälle. En kuitenkaan onnistu vangitsemaan lintua kameraan. Merimetsojen alueiden valtaaminen herättää ristiriitaisia tunteita. Ne valloittaa kaiken ja tuhoaa kaiken elävän mennessään. Kai niilläkin on merkityksesnä ravintoketjussa?. Näky vaan on hirvittävä.

Ja sitten parin tunnin istuminen palkitaan. Alamme lähestyä Sandbäckin luotoa.

Opas kertoo, että meillä on lupa jäädä noin parin sadan metrin päähän ja että paikalla voimme olla vain 20 minuuttia. Onneksi on tyyntä. Kovalla tuulella hylkeitä ei luodolla ole, koska vesi peittäisi luodon.

Näitä valtion päätöksellä rauhoitettuja hylkeiden oleskelupaikkoja on Suomessa seitsemän. Retkiä kahdelle alueelle on saanut luvan tehdä kaksi opasta, tämä meidän Uudenkaupungin opas ja toinen opas, joka järjestää retkiä Helsingin/Hangon edustalle. Safareille pääsee vain tiettyinä aikoina vuodesta.

Mietinkin, miten aluetta valvotaan. Sillä kyllähän veneilijät voivat halutessaan kulkea kuinka vaan merellä. Enpä tajua kysyä asiaa oppaalta.

Uskomatonta. Ensin kaukaa katsottuna näyttää siltä, että luodolla on pieniä kiviä. Kun alus etenee lähemmäs, alkaa eläimet kalliolla hahmottumaan enemmän ja enemmän.

Kohta pysähdymme. OHO, niitä on vaikka kuinka paljon. Suurin osa alkaa kiireen vilkkaa poistumaan kalliolta. Kai peläten meitä. Osa jää kiville makoilemaan. Eläimen paino on 200 kg? Aikamoisia jössiköitä. Tuulenvire tuo mukanaan melkoisen nahan ja kalan lemun. Hylkeet haisee hmmm. kunpa voisin saada hajun mukaan kuviin. Sen verran heiluu laiva, että selkeitä kuvia kaukaa on vaikea ottaa. Vaikka on minulla uusi kamera ja kunnon objektit!

Kaksikymmentä minuuttia kuluu nopeasti. On aika poistua. Iskokarin majakka odottaa.

Lisää juttua hyljesafarista: Isokari/hyljematkat